Epäonni jatkuu...

Voi tätä epäonnea!

Vielä pari päivää olisi liikuntakielto voimassa. Labra-tutkimusten jälkeen, jos kaikki on ok, pääsisin vihdoin salille, mutta...

Eilen sitten töissä rinnassa tuntui epämukavalta kahteen otteeseen. Hieman itseäni siinä monitoroin ja havaitsin muutamat lisälyönnit. Ei siis parane kauheasti rehkiä. Kaiken lisäksi olen saanut kesäflunssan. Nenä on aivan tukossa ja yskittää niin että keuhkoista sattuu. Koko yön yskin ja pelkäsin, että pidän koko työpaikan hereillä... Ja jottei tämä kaikki riittäisi, onnistuin vääntämään polveni töissä. Pääsi polvi vääntymään epäergonomisessa työasennossa. Loppu vuoro menikin sitten klenkatessa!

Voi hemmetti! Nyt on sitten jotkut suuremmat voimat sitä mieltä, etten pääse treenaamaan vieläkään hetkeen. Ärsyttää ja harmittaa niin vietävästi! Melkein tekisi jo mieli itkeä.

Kuva täältä

Koskakohan tämä tästä helpottaisi?!

Olen todella pahoillani, että kirjoitukseni ovat tätä jatkuvaa valitusvirttä, enkä ole päässyt jakamaan treenejäni teidän kanssa.

Toivottavasti epäonneni jo pian loppuisi...

Kuva täältä

 

 

 

Liikuntakielto jatkuu...

Tässä ei ole nyt paljoa päivittelyasiaa liikunnan saralta, sillä liikuntakieltoni jatkuu edelleen.

Kävin eilen lääkärintarkastuksessa. Vointi oli parantunut, mutta lääkäri käski jatkaa lääkekuuria vielä viikon, jonka jälkeen tarkistetaan labra-arvoja. Jos viikon päästä on kaikki ok, niin liikuntakielto päättyy.

Hivenen on tylsää, kun hinku salille olisi kova, mutta yhtään ei nyt sitten uskalla riehua, ettei tule mitään ylimääräisiä vaivoja. 

Kävin kyllä tänä aamuna äitini kanssa kävelylenkillä, sillä hänen uudessa sykemittarissa ei ole footpodia, eikä hän näin ollen saa mitattua matkan pituutta. Hän pyysi, että tulisin hänen matkamittariksi. Kävelimme rauhallisesti ja juttelimme tyttöjen juttuja. Lenkin pituus oli 7,3km ja aikaa siihen meni 1h 20min, eli vauhti ollut todella verkkaista. Ihanaa oli, kun pitkästä aikaa pääsi pihalle raittiseen ilmaan ja seurakin oli aivan mahtavaa. Vointinikin pysyi ihan hyvänä, sillä syke ei noussut kuin kerran yhdessä ylämäessä 140:en.

Liikuntakiellossa

Anteeksi aivan kauheasti, etten ole päivitellyt yli viikkoon!

Ei ole viime viikko mennyt ihan niin kuin olisin toivonut. Olen joutunut käymään lääkärissä pariin otteseen ja sen seurauksena minulle aloitettiin lääkekuuri, joka kieltää liikunnan. Olen ollut liikuntakielossa viime viikon maanantaista asti. Pienikin sykettä kohottava toiminta on saanut aikaan todella huonon olon sekä kaiken maailman lisälyöntejä sydämessäni (eivät vaarallisia, mutta tuntuvat epämukavilta). 

kuva täältä

Tästä syystä en ole kauheasti päivittelyt, kun ei ole ollut oikein mitään päivitettävää. Minua on vain harmittanut suunnattomasti, kun tehokasta treeniaikaa menee hukkaan...

Onneksi minulla on torstaina taas lääkäri ja toivon, että lääkekuuri voitaisiin lopettaa, jotta pääsisin urheilemaan. Kova hinku päästä salille ja ulos juoksemaan!!!

kuva täältä

Päivittelen loppuviikosta kuulumisia, kun olen käynyt lääkärillä ja saanut tietää jokos sitä pääsis treenaamaan.

ExtremeRun

Hengissä ollaan!

ExremeRun pidettiin Vantaalla 19.5.2012 ja matka kisoihin alkoi jo perjantai-iltana, kun lähdimme K:n siskon luokse yöksi. Olisi joutunut heräämään todella aikaisin lauantaiaamulla, sillä matka kisapaikalle kesti 4h. Onneksi saimme yöpyä K:n siskon luona. Ei sitä kauhean hyvin tullu nukuttua, kun taisin jo hieman jännittää, mutta kyllä sitä sitten muutaman tunnin sai nukuttua. 

matkalla

 

Kisapäivän aamuna jännitys näkyi jo siinä, etten meinannut aamupuuroa saada alas. Väkisin sitten piti jotain hiilihydraattipitoista suuhun tunkea, jotta jaksaisi parin tunnin juoksurupeaman. 

Osallistuin kisaan ystäväni kanssa ensimmäistä kertaa. Meillä ei ollut mitään hupiasua, mitä hieman harmittelimme paikan päällä. Siellä oli ihmisillä niin hauskoja asuja.  

 

 

lämppärivaatteet vielä päällä

juoksuvaatteet päällä ja numerolaput vinossa

Juoksu starttasi klo:13.00 Osallistujia tänä vuonna oli yli 3000. Sää oli aivan mahtava, aurinko paistoi ja oli lämmin (tänään huomasin, että naama punoittaa siihen malliin, että aurinko todellakin paistoi eilen). Rata oli 16 kilometriä pitkä ja matkan varrella  oli mitä ihmeellisimpiä esteitä: älyttömästi mäkiä, goljatin portaat, kurajoessa untia, kalliolla kiipeilyä, mutaa, putkia, joista pitiä ryömiä, vaahtomeri, vesitykillä kastelua, aitojen yli-ali-pujottelua, autojen yli könyämistä ja joessa kahlaamista ja sillan ali ryömimistä. 

lähtöpaikka

"muutama" osaanottaja

Matka oli todella raskas ja meillä meni siihen loppujen lopuksi aikaa 2h 30min. Aikaa olisi saanut nopeammaksi olemalla lähdössä hieman edempänä, jolloin ei olisi tarvinnut odotella esteille niin kauaa, ja jos kehomme ei olisi präkänny niin paljoa. Minulle kylmässä uiminen salpasi hengityksen 2x, polvet särkivät, vasen lonkka oireili ja vasen solisluukin särki matkan aikana. Kaverini oikea takareisi meni kramppiin melkein heti alussa, ja se särki koko matkan. Olen kyllä ylpeä hänestä, että hän sinnitteli radan läpi.  

Loppujen lopuksi maaliin päästiin. Maalissa paita ei ollut enää keltainen ja housutkin olivat yltäpäältä vaahdossa. Kuravettäkin tuli hörpittyä pari kertaa matkan aikana. Yhtään maaliintulokuvaa ei löydy, sillä huoltojoukkoni oli "yllättäen" kaljateltassa katsomassa Suomi-Venäjä -peliä. 

mitalli kaulassa on helppo hymyillä

Suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen olo oli yllättävän hyvä. Kaikki maaliin päässeet saivat muistoksi mitallin. Poikaystäväkin kehui olevansa ylpeä minusta <3

Juoksun aikana kaloreita paloi hurjat  1222kcal, keskisyke oli 165 ja maksimisyke 184. Eli hyvä treenihän tuo oli. 

Viime yönä tuli sitten nukuttua 11h. Sen verran vissiin otti juoksu kropalle, että uni maistui. Nyt aamulla kipuja ei ole kuin vasemmassa sääressä, jossa on neliön mallinen mustelma?! Olen sen johonkin esteeseen kolauttanut huomaamattani. Sen lisäksi oikea nilkka sattuu, mikä on aika jännä, kun se ei oireillut kisan aikana. Mutta kaiken kaikkiaan aivan mahtava tapahtuma ja aivan mahtava fiilis, vieläkin! 

Voi jalkani mun...

Huomenta!

Kyllä nyt huomaa, että on lomalla, kun alkaa pikkuhiljaa nämä aamuheräämiset vain siirtyä myöhäisemmäksi. Harmi vain, että joutuu jo ensi viikolla takaisin töihin ja silloin saa taas totutella uudestaan heräämään aikaisin...

Eilinen oli niin kiireinen päivä, etten ehtinyt päivittelemään. Aamulla lähdettiin liikenteeseen ja tultiin yöllä kahden maissa vasta kotiin (Ihmekkös, heräämiset hieman siirtyy).

Eilen ei siis ollut mitään liikuntaa päivällä. Se oli kyllä ihan harkittukin juttu, sillä koitan säästellä jalkojani lauantaita varten. 

Tiistaina olin ajatellut mennä pelaamaan frisbegolfia veljeni kanssa. Tarkoitus oli kävellä radalle, hieman pelailla ja kävellä takaisin palautusmielessä, sillä reiteni olivat hieman jumissa maanantaisen mäkisen 11km:n jälkeen. Nooh, valitettavasti veljelleni ei käynytkään tiistaipäivä. Soitin sitten poikaystävälleni ja kyselin, että missä päin hän menee. Hän oli juuri sopivasti mennyt ystäviemme luo kahville. Sovimme, että lähden kävelemään sinne päin ja jos minulla kestää, niin hän poimii minut kyytiin matkalta. Reippaasti siinä sitten kävelin ensimmäisen kilometrin kunnes totesin, että perille pääsyyn menee ihan liikaa aikaa. Päätin siis juosta. Pojat hieman katsoivat, kun pölähdin juosten pihaan puolentunnin kuluttua puhelusta. Olivat ajatelleet, etten edes pääse pihaan asti... (poikaystäväni sanoi siis puhelimessa, ettei viivy kahvilla kauaan ja poimii siksi minut matkalta kyytiin). 

Matka oli 5,1km

Aika 34min

kal 304kcal

Ei siitä sitten tullut palauttavaa treeniä. Keskiviikkona reidet eivät kyllä olleet pahasti jumissa, tai sitten minulla oli vain niin kiireinen päivä, etten ehtinyt huomata.

Rikki...

Reidet ehkä olivatkin ihan kunnossa juoksemisesta huolimatta, mutta jalkateräni eivät oikein lenkistä tykänneet... 

Juoksukenkäni eivät oikein sovi minulle. Tarvitsen pronaatiotuen, mutta näissä kengissä se on minulle epäsuotuisassa paikassa ja tuossa on lopputulos. Pronaatiotuet hiertävät joka lenkillä jalkojeni sisäsyrjään vesikellot. Sen lisäksi löysin oikean jalan kolmosvarpaasta ja molemmista  kantapäistä vesikellot. Yleensä hiertymät eivät minua haittaa (kilpatanssivuosien aikana vesikelloihin, hiertyminiin ja muihin ruhjeisiin jaloissa ehti niin tottua). Tällä kertaa asia onkin nyt hieman toinen. Niin kuin kuvasta näkyy: oikea jalkateräni on hieman turvonnut ja vesikellon ympäristö nätin punainen ja kuumottava. Se on siis tulehtunut. Mitään kenkää en saa jalkaani irvistämättä... Mielenkiinnolla odotan lauantaista juoksua. Siinä on kuraisen joen ylitys x2... Mitenköhän käy kun tuon turvonneen oikean jalan, jossa on jo ihorikko, laittaa kuralammikkoon hikisissä lenkkareissa kaksi kertaa...? 

11km

Huomenta!

Eilen oli sitten juoksupäivä. 

Lenkille lähtö johtui osaksi uusista mitoistani, jotka saivat minut suivaantumaan ja osaksi ensi lauantaina pidettävästä ExtremeRunista. Suuntasin aamulla siis pururadalle ja vedin tähän astisen elämäni parhaimman lenkin!

Lauantainahan osallistun ExtremeRuniin, joka on n.16km matka esteiden kera. Jotta tietäisin, että jaksan juosta sen, päätin eilen kokeilla hieman pidempää lenkkiä. Normaalisti olen juossut 5km:n  ja 10km:n lenkkejä tasaisessa maastossa, asfaltilla. Nyt menin pururadalle, jossa on ihan älyttömiä mäkiä ja pehmeä alusta juosta. Sykemittarini lisäksi käytössäni oli minulle uusi Endomondo-sovellus kännykkään. Sovellus mittaa matkaa, aikaa, kilometrikohtaisia nopeuksia, piirtää käyrää maaston korkeuseroista ja vauhdista sekä piirtää reitin juostusta matkasta. Ainut ongelma lenkilläni oli se, että jouduin juoksemaan kännykkä kädessä. Vaatteisani ei ollut kuin yksi tasku ja siellä oli jo mp3:nen ja avaimet. Pitänee siis tulevaisuudessa ostaa sellainen käsivarteen laitettava tasku, jotta juoksemisesta saisi nauttia aivan rauhassa. Sovellus on ilmainen ja mielestäni erittäin motivoiva, suosittelen!

Juoksin ensin 6km:n matkan todella kevyesti. Hiki siinä tuli, joten jouduin käymään pikaisesti autolla viemässä takkia pois. Tämän pikapysähdyksen jälkeen juoksin vielä 5km:n lenkin. Juoksin siis yhteensä 11km. Askel oli todella kevyt ja fiilis hyvä. Ainut kerta, kun tuntui että puhti loppuu oli viimeinen älytön mäki, jonka jälkeen olen aina ennen joutunut kävelemään tovin, niin nyt jouduin vain hidastaan vauhtia, jotta sain sykettä hieman alas (syke tässä vaiheessa 200). 

Sykemittarista ja Endomondosta saamani lukemat olivat:

• aika 1h 14min 29sec.
• 730kcal
• ka: 181
• max:200
• 11km
• vauhti ka:8,9km/h , 6,57min/km, max.4,51min/km
• korkeuserot reitillä: 95m ylös + 80m alas

En muista koska viimeksi olisi juoksu kulkenut noin hyvin! Aivan mahtava fiilis oli. Kaloreitakin paloi lenkillä huimat 730kcal!!! Polvi ei vihoitellut yhtään ja rasitusastmakaan ei vaivannut kuin melkein kerran (yhden mäen jälkeen tuntui hetken aikaa, etten saisi henkeä, mutta vauhtia hidastamalla olotila meni ohi). Hengitysvaikeuteni voi kyllä johtua myös tuosta minun korkeasta sykkeestä. Jostain kumman syystä sykkeeni nousevat todella ylös urheillessani. Leposykkeeni on kuitenkin 60 luokkaa, eli aivan normaali. Asiasta olen monen juoksijan ja hoitoalan ihmisen kanssa keskustellut. Moni väittää, että kuntoni on todella huono, sillä korkeat sykkeet viittaavat huonoon kuntoon. Itse en tätä enää usko, sillä jaksan juosta todella hyvin eikä vuoden säännöllisen juoksemisen aikana keskisykkeeni ole tuosta mihinkään laskenut, vaikka kuntoni on kehittynyt. Eräs juoksija sanoi, että minulla sitten vain on korkea syke, ei sille sitten mitään voi. Eli se sitten vain on noin, piste.

Tänään on sitten vain lepopäivä. Jaloissa tuntuu vielä eilinen lenkki, joten pienen rauhallisen kävelyn aijon kyllä suorittaa tuossa päivällä siivousurakkani jälkeen...

Kaikki aloitettava alusta...

Heissan!

Tänään on maanantai, uusi viikko ja  hyvä päivä aloittaa kaikki alusta...

Olen eilisen päivän ja tämän aamun pohtinut mielessäni, mikä dietissäni on mennyt vikaan? Milloin se lähti menemään metsään? Ja miksen tehnyt asialle mitään? 

Jaa..miksikö tälläisiä ajatuksia? Koska viime viikon vaakalukemat olivat aivan jäätäviä. Olin viikossa kerryttänyt yhtäkiä 3,5kg?!?!??! Silti, en herännyt, vaan selittelin itselleni, että se on suurimmaksi osaksi naisten-vaiva-turvotusta. Painoni oli noussut 55,4kg -> 61,1kg aivan huomaamattani. Seitsemän viikon aikana painoni oli noussut 5,7kg!!!! Tänä aamuna paino oli 59,2kg ja siitä ei voi nyt enää syytää naisten vaivoja vain ihan itseäni.

Kalenteriani hieman tutkittuani, huomasin, että kaikki lähti niistä yksistä ystäväni vauva-kutsuista. Väsyneenä, aivot narikassa menin ottamaan hieman voileipäkakkua ja täytekakkua. Tämä tapahtui maaliskuun lopussa tiistaina. Seuraavan viikon kohdalla kalenterissa jo lukeekin: Romahdusviikko. Oli reissua, oli veljen syntymäpäivät, oli pääsiäinen... Siitä viikosta eteenpäin oli satunnaisia lipsumisia: kahvin kansa tuli otettua pullaa, oli poikaystävän syntymäpäivät, kavereidein luona tuli syötyä pizzaa, äidin nimpparipullaa, vappubileet... ja sen jälkeen koko viime viikon olen salaa mussuttanut milloin mitäkin suklaapatukkaa tai jäätelöä ja eilein äitienpäivänähän oli sitten pakko syödä sitä kakkua ensin äidin luona, sitten mummin luona ja lopuksi vielä poikaystävän äidin luona.... Ei siis mikään ihme, että paino on karannut, kun koko homma on kerran karannut käsistä.

Jos tästä jotain positiivista yrittää etsiä, niin ainakin nyt tunnistan omat sudenkuoppani. Väsyneenä, kärttyisenä ja kiukkuisena tulee haluttua makeaa. Se on jonkinlaista lohtu-ruokaa minulle. Sen lisäksi opin sen, että minulle EI sovi pieni maistelu. Se lähtee sitten ajan kanssa käsistä. Minun täytyy siis pysyä totaali-kieltäytyjissä, jos mielii saada kroppa kuntoon kesäksi.

Urheilusta, eli kohdallani punttisalitreenistä, en sentään ole noin pitkää aikaa luistanut. Kalenterista löytyy vain yksi 9 päivän tauko ja sekin on johtunut sairastelusta. Juoksemista olen sen sijaan joutunut rajoittamaan todella paljon outojen polvikipujen takia tänä keväänä, mutta sekään ei siis ole johtunut laiskuudesta. Eli treenit eivät ole kärsineet, vaikka syömisen kanssa olenkin ollut metsässä jo tovin. 

Tässä kuitenkin huomaa sen, että laihduttamisessa, kropan muokkaamisessa ruokavalio on kaiken a ja o. Ilman oikeanlaista syömistä ei treenaamisesta ole mitään hyötyä.

Laitan tähän nyt vielä tämän päivän mitat joiden oton jälkeen jouduin toteamaan, että olen todellakin lihonnut, eikä kilojen nousu johtunutkaan naisten vaivoista tai viallisesta vaa'asta vaan omasta syömisestä... Suluissa oleva muutos on verattu edelliseen mittauskertaan, joka oli 3 viikkoa sitten.

14.5.2012

Rinta 83 (+1)

Vyötärö 68 (+3)

Lantio 93 (+2,5)

Reisi 54 (+0,5)

Pohje 37,5 (+1,5)

Tässä vielä kuvamateriaalina tämä painon nousu. Vasemman puolen kuva otettu 23.4.2012 ja oikean puoleinen tänään 14.5.2012. Ei niissä nyt näin silmämääräisesti oikein taida eroa näkyä muualla kuin vatsassa...