tiistai 19. marraskuuta 2013

Marraskuun mitat


Heissan!

Mittailin tuossa eilen näitä "maagisen" 9kk:n tuloksia...  eikä voi kuin todeta, että matkaa maaliskuun 2012 tuloksiin on vielä huimasti, mutta se ei nyt tainnut tulla yllätyksenä... :)


perus kotiäiti-look: tukka aivan sekaisin


Laitan tähän nyt vertailuarvoksi ensimmäiset mittani synnytksen jälkeen, jotka on otettu 25.2.2013 ja perään viime vuoden parhaat arvot, jotka on otettu 10.3.2012:


                                     18.11.2013               25.2.2013    (+/-)                 10.3.2012   (+/-)
Rinnan alta:                    73,5                         -                                          -
Vyötärö:                         70,5                         80              (-9,5)                 63,5            +7
Napa:                             77                           104,5          (-27,5)                -
Pylly:                             101,5                       111             (-9,5)                 90               +11,5
Lantio:                            94,5                          -                                          -
Reisi:                              58,8                         62              (-3,2)                54,5             +4
Hauis:                             26,3                         26              (+0,3)               24,5             +1,8
Kilot:                               65,1                         73,5          (-8,4)                 55,8            +9,3


Viimeisen 9 kk:n on lähtenyt senttejä ilman liikuntaa ja oikeaoppista syömistä, onneksi. Mutta todellakaan ei olla lähelläkään sitä, mitä olisin halunnut tässä vaiheessa jo olla. Nyt, kun mitat on otettu  ja kiukku-into laihduttamiseen saatu aikaiseksi, niin tästä ei ole kuin suunta ylöspäin... 





 

maanantai 18. marraskuuta 2013

9 kuukautta

Heissan!

Mulla on ollut tässä puolen vuoden totaalihijaisuus blogin kirjoittamisen suhteen. Vauva-arkeni ei ollutkaan aivan sellaista kuin olin kuvitellut. En jaksa edes tähän listata sitä huudon määrä ja kaikkia eri syitä miksi meillä on huudettu. Voin vain todeta, että koen viettäneeni äitiysLOMAA vain viimeiset 2 viikkoa...


Kuva: Google

Nyt, kun minulla alkaa olla vihdoinkin päivässä myös omaa aikaa (lapsi nukkuu vihdoin päiväunia), niin olen järkytyksekseni todennut, että maagiset yhdeksän kuukautta on jo kulunut!?! Maaginen siksi, että olin kuvitellut, että, jos raskauskilojen kerryttämiseen menee yhdeksän kuukautta, niin ne myös lähtee imettämällä yhdeksässä kuukaudessa... (niin ei tainnut käydä). Olen myös nyt lopettelemassa imettämistä ja sen kyllä huomaa. Painoni lähti samantien nousemaan, kun imetyskerrat tippuivat yhteen per päivä. 


Kuva: Google


Olen niin täysin tunnesyöjä. Olen ahminut koko kotonaoloajan kaksin käsin herkkuja, koska olen kokenut vauva-arjen erittäin raskaaksi ja sitovaksi. Olen viimeisen yhdeksän kuukauden aikana päässyt 2 x lenkille ilman lasta, kerran body pumpiin ja kerran kahvakuula tunnille (mieheltä aina löytynyt syyt miksei lasta ole voinut  vahtia...). Liikunta on henkireikäni ja siksi ehkä kokenut kaiken sen lapsen sairastelun lisäksi vauva-arjen raskaaksi, kun en ole päässyt liikkumaan. Olen kyllä lapsen kanssa koittanut juosta rattailla, mutta lapsen sairastelun vuoksi sekään ei ole oikein onnistunut. 

Nyt sitten jokapäiväisen herkuttelun vuoksi olen päässyt  82 raskauskilosta 65 kiloon (vime viikolla oltiin jo 64,5kg, mutta imetyksen lopettaminen nosti painoani). Vielä on siis AINAKIN  kahdeksan kiloa ylimääräistä. Niitä koitan nyt sitten päästä tiputtelemaan. Riippuu ihan siitä kuinka paljon mies viittsi lasta vahtia. JA tiedän, ei se liikunta laihduta vaan ruokavalio. Mutta minun kohdalla on päin vastoin. Jos en pääse liikkumaan, syön kiukkuuni.


Kuva: Google


Tuo mietelause pitää kohdallani TÄYSIN paikkansa...
 

tiistai 21. toukokuuta 2013

Karhunpoika sairastaa...

Huomenta!

Blogissani on nyt hetken ollut hiljaiseloa... Syynä tähän on ollut lapseni...
Minä tyhmä luulin, että heti, kun ensikertalaisena opin lapsenhoitorutiinit, voin aloittaa kunnon laihduttamisen ja treenaamisen...Liityin pari viikkoa sitten Fitfarmin Superdiettiinkin ajatuksena saada raskauskilot mahdollisimman nopeasti pois...Eihän se sitten mennytkään niin...


Kuva: Google



Lapsemme on nyt 3 1/2 kk:tta ja laihduttaminen ja minun hyvinvointini on tärkeyslistalla viimeisenä. Lapsi on ollut koko ajan synytymmästään asti todella itkuinen ja olemme häntä lääkärissä käyttäneetkin jo pariin otteeseen. Neuvolassakin itkuisuus on huomioitu. Nyt kuitenkin viimeisen parin viikon aikana asia on eskaloitunut siihen pisteeseen, ettei lapsemme viihdy enää edes autossa tai rattaissa (joissa sentään koliikkilapset viihtyvät yleensä), vaan huutaa hysteerisenä niin kauan kunnes hänet ottaa syliin. Olen joutunut istumaan ja seisomaan vauva sylissäni suurimman osan päivää, sillä hän huutaa jopa isän sylissä. Tuttia hän ei syö, joten häntä ei saa lohdutettua kuin äidin sylillä ja tisulla. Tästä syystä oma kellontarkka punnitun ruuan syöminen on ollut aivan mahdotonta. Syön yleensä illalla kylmää ruokaa, kun olen vihdoin lapsen saanut nukahtamaan... Kärrykävelyjäkään emme ole pystyneet suorittamaan, sillä vauva huutaa rattaissakin... Edelleen lapsi nukkuu yöt 1-2h pätkissä, joten näillä univajeilla ja hyysteerisillä itkukohtauksilla en vain pysty laihduttamaan. Paino siis tippuu kyllä tässä  samalla kun en ehdi mitään syödäkään ja väsymykseltä ei oikein ruoka edes maistu. Mutta, kun minulle olisi laihduttamisen lisäksi se liikunta niin tärkeää. Se on niin iso henkireikä ja piristävä tekijä että... 


Kuva: Google


Mutta siis.. joo... olen todella pahoillani, että päivittely on kestänyt. Aijon edelleen jatkaa bloggaamista ja projektiani. Näistä vauvakiloista on päästy ensi vuoteen mennessä! Se on uusi tavoitteeni. Tavoiteaikataulua muutetaan heti, kun lapseni vointiin saadaan muutos aikaiseksi... Mutta nyt ei auta kuin keskittyä saamaan pikku-prinsessan vointi paranemaan päin...



lauantai 11. toukokuuta 2013

Superdietti 2013 + imettäminen

Heissan!

Olen tässä tovin tuskaillut näiden raskauskilojen kanssa, kun musta tuntuu, ettei ne lähde millään pois, vaikkakin siis 13kg on jo karissut raskausajoista... Pitkän pohdinnan jälkeen päätin liittyä Fitfarmin Superdiettiin, joka alkoi 6.5.13 eli tämän viikon maanantaina.


Kuva: Google


Superdietti on tiukka kuuden viikon dietti. Viime vuonnahan olin mukana GoFatGo:ssa ja Litessä. Laihduin muutamia kiloja ja kiinteydyin todella hyvin. Eli tiedän, että Bullin ohjeet toimivat, kunhan niitä vain noudattaa pilkulleen...

Ja siinä päästäänkin tämän hetkiseen ongelmaan...

Olin valinnut miesten ruokavalion imettämisen vuoksi ja tarkoitus oli noudattaa sitä pilkulleen... En vain sitten tajunnut, että pienen itkuisen vauvan kanssa se saattanee olla pikkasen haastavampaa... Miesten ruoka-valio on tuntunut aivan liian suurelta minulle. Olenkin sitten mennyt soveltamaan. Olen syönyt osan miesten ohjeilla osan naisten... Olen syönyt pelkästään laihduttavien naisten ohjeiden mukaan aamupäivän ja illat ahminut... Olen tällä viikolla, superdietin ekalla viikolla syönyt päin persettä JOKAPÄIVÄ. Iltaan menessä nälkä on niin suuri, että olen joko ahminut proteiinipatukoita tai sitten niin kuin nyt viikonloppuna, olen paniikissa syönyt karkkia ja sipsiä, koska A) karkit lohduttavat sillloin, kun lapsi huutaa pää punaisena auton takapenkillä eikä hiljene (autonhan pitäisi olla se viimeinen paikka, jossa lapsen saa hiljaiseksi),  B) koska en tiedä koska seuraavan kerran saan karkkia, niin paniikissa olen ahminut varmuuden vuoksi varastoon... Todella tyhmää. Varsinkin kun tunnistan itseni täysin tunnesyöjäksi. Väsyneenä ja kärttyisenä syön ihan mitä käteeni vain saan, vaikka se olisi kiellettyä. Perustelen sen itselleni sillä, että olen sen ansainnut, kun jaksan tätä pikkuvauva-itku-huuto-arkea (meillä siis todella itkuinen vauva).  Sen lisäksi, että itse stressaan laihtumisestani ja siitä etten laihdu, neuvola jaksaa muistuttaa siitä, että mun "pitäisi nukkua silloin kun lapsi nukkuu" ja "muistaa syödä ja juoda hyvin, eikä missään nimessä saa laihduttaa"... Siinä sitten hieman stressitaso itsellä nousee, kun koittaa miettiä mikä olisi oikein. Noudattaa neuvolan ohjeita ja voida henkisesti huonosti vai liikkua ja laihduttaa ja sitä kautta voida psyykkisesti hyvin, mutta samalla pelätä, että mitä jos se maito nyt sittenkin loppuu... On tää kyllä hirveetä tunteiden tasitelua, kun on ensimmäinen lapsi ja haluaa tehdä kaiken oikein... (lapsihan on siis reilu 3kk:tta ja saa maidostani ilmavaivoja, joten pullloon siirtyminen ei olisi mikään maailmanloppu vauvalle -äidille kylläkin). 

Tässä siis haastettaa itselleni kerrakseen... 

 

P.S. Jos tätä tekstiä nyt sattuu lukea muut äidit, niin saa kommentoida ja kertoa oman mielipiteen laihduttamisesta ja  treenaamisesta täysimetyksen aikaan...


P.P.S Tähän loppuun laitan vielä SuperDietin aloitusmitat (senttejä lähtenyt viime mittauksesta joka paikasta vähäsen, jei!):

                                   06.05.13            29.04.13       MUUTOS:
RINTA:                       88                        90,5               (-2,5)
VYÖTÄRÖ:                  74                       75                   (-1)
NAPA:                         84                       84,5                 (-0,5)
LANTIO/PYLLY:          104,5                    106                 (-1,5)
LANTIO:                      99                      100                (-1)
REISI:                          61                       61,5                (-0,5)
HAUIS:                        26                       26                   (+/-)
POHJE:                        38,5                    39                   (-0,5)
 PAINO:                       68,2                   69,8                (-1,6)
 

torstai 9. toukokuuta 2013

Huhtikuun treenailut

Huomenta!

Välillä tuntuu, että tämä lapsiperhe-arki vie kaiken aikani enkä ikinä ehdi päivittämään blogiani. Treenaamista tai siis liikuntaa se ei sentään estä, sillä olen ottanut hyötyliikunnan käyttöön. Pakko, jos haluan joskus edes ehtiä vähän liikkumaan.

Ajattelin listata tähän hieman huhtikuun saldoa, vaikka nyt mennäänkin jo aika pitkällä toukokuussa...

Tässä on minun huhtikuun liikunnat. Keskimäärin reilu 4 liikuntasuoritusta per viikko. Tuosta puuttuu yksi kotijumppa, sillä Endomondo kirjaa vain liikkumiset. Ihan tyytyväinen olen Huhtikuun tuloksiin. Painoni putosi Huhtikuun aikana 1,7kg eli sen vajaa 500g/viikko, joka imettäjälle on hyvä vauhti. Itse toivoisin hieman nopeampaa pudotusta, koska pudotettavaa on vielä paljon. Mutta täytyy ajatella niin päin, että hyvä että edes vähän putoaa. =)

Tästä tuli nyt tälläinen pikapäivitys, kun tuo yksi tappelee itsensä kanssa leikkimatolla ja mies yrittää nukkua. Eli palaillaan taas paremmalla ajalla. Ja lupaan myös lisää kuvia, sillä löysin vihdoinkin kamerani!

perjantai 3. toukokuuta 2013

Kärrykävely

Huomenta!

Eilen oli aivan ihana aurinkoinen päivä. Suhteellisen lämminkin, hieman tuulinen, mutta ihana päivä verrattuna Vappuun. Tästä innostuneena päätin lähteä palauttamaan kirjastoon kirjoja kävellen. Matkaahan kirjastoon meiltä on vain 3km. Pakkasin lapsen vaunuihin, laitoin kuulokkeet korvilleni, aurinkolasit päähän ja suuntasin ulos. 




Vauhtiin päästyäni ja kirjat palautettuani ajattelin, että kun kerran nyt ollaan liikkeellä niin eikös sitä sitten voi kävellä samalla käymään Lidlissä (oli äitiys-juttuja myynnissä - oli pakko hakea, kun en niistä viitsi kauheasti maksaa, kun ovat muuten niin väliaiakaisia vaatteita). Kirjastosta Lidliin oli n.2km. Sieltä menin ruokaostoksille Cittariin, sieltä Ryytiaittaan hakemaan Magnesium-sitraattia ja eksyinhän mä vähän Kapphaliin ostelemaan vauvan vaatteitakin... Sieltä sitten suuntasin kotiin. Matkaa tuli "pikku" kirjojen palautus-pyrähdykselle 9,56km ja aikaa kului reilu 2h

Oli aivan ihana kävellä, kun ei ollu oikein muutakaan tekemistä eiliselle päivälle. Sen lisäksi vauva nukkuu parhaiten rattaissa, joten hänenkin kannalta käveleminen on hyvä juttu. Syke pysytteli  siinä 155 tienoilla aina kävellessä. Otsa oli aivan hiestä märkä, kun pysähdyin vaaterekkien väliin shoppailemaan lastenvaatteita ja kotiin päästyä oli aivan pakko päästä heti suihkuun. 

Olin erittäin tyytyväinen omaan suoritukseeni sen päivän osalta....kunnes mieheni sanoi menevänsä kaverinsa kanssa tuohon lähimaaston pururadalle hieman harjoittelemaan. Mieheni ehdotti, että kävelisin siihen vaunujen kanssa, sillä vauva oli huutanut suoraa huutoa klo:14 asti. No, minäpäs lähdin sitten vielä kuuden maissa uudelle pikku-lenkille toiveena, että lapsi nukahtaisi vihdoinkin... Siitä iltalenkistä tuli 4,7km lisää matkaa. Nyt  en enää laittanut sykemittaria, sillä jalkani olivat sen verran tönköt, että otin iltakävelyn ihan palauttavana treeninä. 

Kaiken kaikkiaan eilen tuli sitten ulkoiltua reilu 3h ja kilometrejä kerrytettyä  reilu 14. Hyvä päivä siis!


tiistai 30. huhtikuuta 2013

Motivointivälineet

Heissan!!




Olen yrittänyt kehittää itselleni jonkinlaisia motivointikeinoja, koska pudotettavaa on niin paljon ja määränpää tuntuu liian kaukaiselta. Minullahan kertyi raskauskiloja hurjat +25kg joista synnärille jäi vain -7kg. Pudotettavaa jäi siis 18kg?! Tällä hetkellä painoni on 69,8kg eli olen 3kk:ssa pudottanut vain 5,2kg. (laihtumistahtini on ollut todella surkea n.400g/viikko). Jäljellä olisi vielä 12,8kg...

Päätin siis asettaa itselleni välitavoitteita, jotta tuloksia syntyisi...

Tavoite #1: ALLE 70KG. Lupasin itselleni, että saan värjätä hiukseni heti, kun vaaka näyttää kutosella alkavaa lukua. Tämä tapahtui 15.4.13 eli aika nopeasti siitä, kun olin ensimmäisen tavoitteeni itselleni asettanut (tavoitteen asetin huhtikuun eka päivä, eli kahdessa viikossa pudotin 1,5kg).


Kuva:Google


Ensimmäisestä tavoitteestani innostuneena asetin itselleni seuraavan tavoitteen:


TAVOITE #2: 68KG KAHDESSA VIIKOSSA. Ja sehän kosahti samantien... Eilen olisi tullut kaksi viikkoa täyteen, mutta painoni olikin noussut kahden viikon aikana +400g. joten tavoitetta ei saavutettu. En tiedä johtuiko se siitä, ettei minulla ollut siellä taustalla mitään motivointi-välinettä. En ollut luvannut itselleni mitään, siitä hyvästä, että pääsisin tavoitteeseeni...


TAVOITE #3: 65KG: kun painan 65kiloa saan aloittaa salitreenailun taas + menen uuteen kehonkoostumusmittaukseen... Eihän näin asetettu tavoite motivoi minua mitenkään, kun en ole asettanut itselleni mitään päivämäärää... "sitten joskus kun"... on aika leveä käsite...


Kuva: Google




Nyt korjaankin hieman tavoitteitani... TAVOITE#2 tulee saavuttaa 13.5 mennessä ja TAVOITE#3 tulee saavuttaa 13.6. mennessä!


TAVOITE#4: 60KG JA UUSI PUHELIN 1.8. mennessä! Haaveilen uudesta kännykästä, koska nykyinen on todella huono. Kännykkäni ei aina yhdistä ja välillä toisen ihmisen puheesta ei saa mitään selvää. Uskon, että tämä pikku motivointi-palkinto innostaa minua pudottamaan painoani, sillä uusi kännykkä tulee todella  tarpeeseen... 



Kuva: Google



Toivottavasti nämä julkiset välietappi-tavoitteeni saavat nyt aikaiseksi sen ryhtiliikkeen, jota todella tarvitsen tässä projetissani...