tiistai 19. marraskuuta 2013

Marraskuun mitat


Heissan!

Mittailin tuossa eilen näitä "maagisen" 9kk:n tuloksia...  eikä voi kuin todeta, että matkaa maaliskuun 2012 tuloksiin on vielä huimasti, mutta se ei nyt tainnut tulla yllätyksenä... :)


perus kotiäiti-look: tukka aivan sekaisin


Laitan tähän nyt vertailuarvoksi ensimmäiset mittani synnytksen jälkeen, jotka on otettu 25.2.2013 ja perään viime vuoden parhaat arvot, jotka on otettu 10.3.2012:


                                     18.11.2013               25.2.2013    (+/-)                 10.3.2012   (+/-)
Rinnan alta:                    73,5                         -                                          -
Vyötärö:                         70,5                         80              (-9,5)                 63,5            +7
Napa:                             77                           104,5          (-27,5)                -
Pylly:                             101,5                       111             (-9,5)                 90               +11,5
Lantio:                            94,5                          -                                          -
Reisi:                              58,8                         62              (-3,2)                54,5             +4
Hauis:                             26,3                         26              (+0,3)               24,5             +1,8
Kilot:                               65,1                         73,5          (-8,4)                 55,8            +9,3


Viimeisen 9 kk:n on lähtenyt senttejä ilman liikuntaa ja oikeaoppista syömistä, onneksi. Mutta todellakaan ei olla lähelläkään sitä, mitä olisin halunnut tässä vaiheessa jo olla. Nyt, kun mitat on otettu  ja kiukku-into laihduttamiseen saatu aikaiseksi, niin tästä ei ole kuin suunta ylöspäin... 





 

maanantai 18. marraskuuta 2013

9 kuukautta

Heissan!

Mulla on ollut tässä puolen vuoden totaalihijaisuus blogin kirjoittamisen suhteen. Vauva-arkeni ei ollutkaan aivan sellaista kuin olin kuvitellut. En jaksa edes tähän listata sitä huudon määrä ja kaikkia eri syitä miksi meillä on huudettu. Voin vain todeta, että koen viettäneeni äitiysLOMAA vain viimeiset 2 viikkoa...


Kuva: Google

Nyt, kun minulla alkaa olla vihdoinkin päivässä myös omaa aikaa (lapsi nukkuu vihdoin päiväunia), niin olen järkytyksekseni todennut, että maagiset yhdeksän kuukautta on jo kulunut!?! Maaginen siksi, että olin kuvitellut, että, jos raskauskilojen kerryttämiseen menee yhdeksän kuukautta, niin ne myös lähtee imettämällä yhdeksässä kuukaudessa... (niin ei tainnut käydä). Olen myös nyt lopettelemassa imettämistä ja sen kyllä huomaa. Painoni lähti samantien nousemaan, kun imetyskerrat tippuivat yhteen per päivä. 


Kuva: Google


Olen niin täysin tunnesyöjä. Olen ahminut koko kotonaoloajan kaksin käsin herkkuja, koska olen kokenut vauva-arjen erittäin raskaaksi ja sitovaksi. Olen viimeisen yhdeksän kuukauden aikana päässyt 2 x lenkille ilman lasta, kerran body pumpiin ja kerran kahvakuula tunnille (mieheltä aina löytynyt syyt miksei lasta ole voinut  vahtia...). Liikunta on henkireikäni ja siksi ehkä kokenut kaiken sen lapsen sairastelun lisäksi vauva-arjen raskaaksi, kun en ole päässyt liikkumaan. Olen kyllä lapsen kanssa koittanut juosta rattailla, mutta lapsen sairastelun vuoksi sekään ei ole oikein onnistunut. 

Nyt sitten jokapäiväisen herkuttelun vuoksi olen päässyt  82 raskauskilosta 65 kiloon (vime viikolla oltiin jo 64,5kg, mutta imetyksen lopettaminen nosti painoani). Vielä on siis AINAKIN  kahdeksan kiloa ylimääräistä. Niitä koitan nyt sitten päästä tiputtelemaan. Riippuu ihan siitä kuinka paljon mies viittsi lasta vahtia. JA tiedän, ei se liikunta laihduta vaan ruokavalio. Mutta minun kohdalla on päin vastoin. Jos en pääse liikkumaan, syön kiukkuuni.


Kuva: Google


Tuo mietelause pitää kohdallani TÄYSIN paikkansa...
 

tiistai 21. toukokuuta 2013

Karhunpoika sairastaa...

Huomenta!

Blogissani on nyt hetken ollut hiljaiseloa... Syynä tähän on ollut lapseni...
Minä tyhmä luulin, että heti, kun ensikertalaisena opin lapsenhoitorutiinit, voin aloittaa kunnon laihduttamisen ja treenaamisen...Liityin pari viikkoa sitten Fitfarmin Superdiettiinkin ajatuksena saada raskauskilot mahdollisimman nopeasti pois...Eihän se sitten mennytkään niin...


Kuva: Google



Lapsemme on nyt 3 1/2 kk:tta ja laihduttaminen ja minun hyvinvointini on tärkeyslistalla viimeisenä. Lapsi on ollut koko ajan synytymmästään asti todella itkuinen ja olemme häntä lääkärissä käyttäneetkin jo pariin otteeseen. Neuvolassakin itkuisuus on huomioitu. Nyt kuitenkin viimeisen parin viikon aikana asia on eskaloitunut siihen pisteeseen, ettei lapsemme viihdy enää edes autossa tai rattaissa (joissa sentään koliikkilapset viihtyvät yleensä), vaan huutaa hysteerisenä niin kauan kunnes hänet ottaa syliin. Olen joutunut istumaan ja seisomaan vauva sylissäni suurimman osan päivää, sillä hän huutaa jopa isän sylissä. Tuttia hän ei syö, joten häntä ei saa lohdutettua kuin äidin sylillä ja tisulla. Tästä syystä oma kellontarkka punnitun ruuan syöminen on ollut aivan mahdotonta. Syön yleensä illalla kylmää ruokaa, kun olen vihdoin lapsen saanut nukahtamaan... Kärrykävelyjäkään emme ole pystyneet suorittamaan, sillä vauva huutaa rattaissakin... Edelleen lapsi nukkuu yöt 1-2h pätkissä, joten näillä univajeilla ja hyysteerisillä itkukohtauksilla en vain pysty laihduttamaan. Paino siis tippuu kyllä tässä  samalla kun en ehdi mitään syödäkään ja väsymykseltä ei oikein ruoka edes maistu. Mutta, kun minulle olisi laihduttamisen lisäksi se liikunta niin tärkeää. Se on niin iso henkireikä ja piristävä tekijä että... 


Kuva: Google


Mutta siis.. joo... olen todella pahoillani, että päivittely on kestänyt. Aijon edelleen jatkaa bloggaamista ja projektiani. Näistä vauvakiloista on päästy ensi vuoteen mennessä! Se on uusi tavoitteeni. Tavoiteaikataulua muutetaan heti, kun lapseni vointiin saadaan muutos aikaiseksi... Mutta nyt ei auta kuin keskittyä saamaan pikku-prinsessan vointi paranemaan päin...



lauantai 11. toukokuuta 2013

Superdietti 2013 + imettäminen

Heissan!

Olen tässä tovin tuskaillut näiden raskauskilojen kanssa, kun musta tuntuu, ettei ne lähde millään pois, vaikkakin siis 13kg on jo karissut raskausajoista... Pitkän pohdinnan jälkeen päätin liittyä Fitfarmin Superdiettiin, joka alkoi 6.5.13 eli tämän viikon maanantaina.


Kuva: Google


Superdietti on tiukka kuuden viikon dietti. Viime vuonnahan olin mukana GoFatGo:ssa ja Litessä. Laihduin muutamia kiloja ja kiinteydyin todella hyvin. Eli tiedän, että Bullin ohjeet toimivat, kunhan niitä vain noudattaa pilkulleen...

Ja siinä päästäänkin tämän hetkiseen ongelmaan...

Olin valinnut miesten ruokavalion imettämisen vuoksi ja tarkoitus oli noudattaa sitä pilkulleen... En vain sitten tajunnut, että pienen itkuisen vauvan kanssa se saattanee olla pikkasen haastavampaa... Miesten ruoka-valio on tuntunut aivan liian suurelta minulle. Olenkin sitten mennyt soveltamaan. Olen syönyt osan miesten ohjeilla osan naisten... Olen syönyt pelkästään laihduttavien naisten ohjeiden mukaan aamupäivän ja illat ahminut... Olen tällä viikolla, superdietin ekalla viikolla syönyt päin persettä JOKAPÄIVÄ. Iltaan menessä nälkä on niin suuri, että olen joko ahminut proteiinipatukoita tai sitten niin kuin nyt viikonloppuna, olen paniikissa syönyt karkkia ja sipsiä, koska A) karkit lohduttavat sillloin, kun lapsi huutaa pää punaisena auton takapenkillä eikä hiljene (autonhan pitäisi olla se viimeinen paikka, jossa lapsen saa hiljaiseksi),  B) koska en tiedä koska seuraavan kerran saan karkkia, niin paniikissa olen ahminut varmuuden vuoksi varastoon... Todella tyhmää. Varsinkin kun tunnistan itseni täysin tunnesyöjäksi. Väsyneenä ja kärttyisenä syön ihan mitä käteeni vain saan, vaikka se olisi kiellettyä. Perustelen sen itselleni sillä, että olen sen ansainnut, kun jaksan tätä pikkuvauva-itku-huuto-arkea (meillä siis todella itkuinen vauva).  Sen lisäksi, että itse stressaan laihtumisestani ja siitä etten laihdu, neuvola jaksaa muistuttaa siitä, että mun "pitäisi nukkua silloin kun lapsi nukkuu" ja "muistaa syödä ja juoda hyvin, eikä missään nimessä saa laihduttaa"... Siinä sitten hieman stressitaso itsellä nousee, kun koittaa miettiä mikä olisi oikein. Noudattaa neuvolan ohjeita ja voida henkisesti huonosti vai liikkua ja laihduttaa ja sitä kautta voida psyykkisesti hyvin, mutta samalla pelätä, että mitä jos se maito nyt sittenkin loppuu... On tää kyllä hirveetä tunteiden tasitelua, kun on ensimmäinen lapsi ja haluaa tehdä kaiken oikein... (lapsihan on siis reilu 3kk:tta ja saa maidostani ilmavaivoja, joten pullloon siirtyminen ei olisi mikään maailmanloppu vauvalle -äidille kylläkin). 

Tässä siis haastettaa itselleni kerrakseen... 

 

P.S. Jos tätä tekstiä nyt sattuu lukea muut äidit, niin saa kommentoida ja kertoa oman mielipiteen laihduttamisesta ja  treenaamisesta täysimetyksen aikaan...


P.P.S Tähän loppuun laitan vielä SuperDietin aloitusmitat (senttejä lähtenyt viime mittauksesta joka paikasta vähäsen, jei!):

                                   06.05.13            29.04.13       MUUTOS:
RINTA:                       88                        90,5               (-2,5)
VYÖTÄRÖ:                  74                       75                   (-1)
NAPA:                         84                       84,5                 (-0,5)
LANTIO/PYLLY:          104,5                    106                 (-1,5)
LANTIO:                      99                      100                (-1)
REISI:                          61                       61,5                (-0,5)
HAUIS:                        26                       26                   (+/-)
POHJE:                        38,5                    39                   (-0,5)
 PAINO:                       68,2                   69,8                (-1,6)
 

torstai 9. toukokuuta 2013

Huhtikuun treenailut

Huomenta!

Välillä tuntuu, että tämä lapsiperhe-arki vie kaiken aikani enkä ikinä ehdi päivittämään blogiani. Treenaamista tai siis liikuntaa se ei sentään estä, sillä olen ottanut hyötyliikunnan käyttöön. Pakko, jos haluan joskus edes ehtiä vähän liikkumaan.

Ajattelin listata tähän hieman huhtikuun saldoa, vaikka nyt mennäänkin jo aika pitkällä toukokuussa...

Tässä on minun huhtikuun liikunnat. Keskimäärin reilu 4 liikuntasuoritusta per viikko. Tuosta puuttuu yksi kotijumppa, sillä Endomondo kirjaa vain liikkumiset. Ihan tyytyväinen olen Huhtikuun tuloksiin. Painoni putosi Huhtikuun aikana 1,7kg eli sen vajaa 500g/viikko, joka imettäjälle on hyvä vauhti. Itse toivoisin hieman nopeampaa pudotusta, koska pudotettavaa on vielä paljon. Mutta täytyy ajatella niin päin, että hyvä että edes vähän putoaa. =)

Tästä tuli nyt tälläinen pikapäivitys, kun tuo yksi tappelee itsensä kanssa leikkimatolla ja mies yrittää nukkua. Eli palaillaan taas paremmalla ajalla. Ja lupaan myös lisää kuvia, sillä löysin vihdoinkin kamerani!

perjantai 3. toukokuuta 2013

Kärrykävely

Huomenta!

Eilen oli aivan ihana aurinkoinen päivä. Suhteellisen lämminkin, hieman tuulinen, mutta ihana päivä verrattuna Vappuun. Tästä innostuneena päätin lähteä palauttamaan kirjastoon kirjoja kävellen. Matkaahan kirjastoon meiltä on vain 3km. Pakkasin lapsen vaunuihin, laitoin kuulokkeet korvilleni, aurinkolasit päähän ja suuntasin ulos. 




Vauhtiin päästyäni ja kirjat palautettuani ajattelin, että kun kerran nyt ollaan liikkeellä niin eikös sitä sitten voi kävellä samalla käymään Lidlissä (oli äitiys-juttuja myynnissä - oli pakko hakea, kun en niistä viitsi kauheasti maksaa, kun ovat muuten niin väliaiakaisia vaatteita). Kirjastosta Lidliin oli n.2km. Sieltä menin ruokaostoksille Cittariin, sieltä Ryytiaittaan hakemaan Magnesium-sitraattia ja eksyinhän mä vähän Kapphaliin ostelemaan vauvan vaatteitakin... Sieltä sitten suuntasin kotiin. Matkaa tuli "pikku" kirjojen palautus-pyrähdykselle 9,56km ja aikaa kului reilu 2h

Oli aivan ihana kävellä, kun ei ollu oikein muutakaan tekemistä eiliselle päivälle. Sen lisäksi vauva nukkuu parhaiten rattaissa, joten hänenkin kannalta käveleminen on hyvä juttu. Syke pysytteli  siinä 155 tienoilla aina kävellessä. Otsa oli aivan hiestä märkä, kun pysähdyin vaaterekkien väliin shoppailemaan lastenvaatteita ja kotiin päästyä oli aivan pakko päästä heti suihkuun. 

Olin erittäin tyytyväinen omaan suoritukseeni sen päivän osalta....kunnes mieheni sanoi menevänsä kaverinsa kanssa tuohon lähimaaston pururadalle hieman harjoittelemaan. Mieheni ehdotti, että kävelisin siihen vaunujen kanssa, sillä vauva oli huutanut suoraa huutoa klo:14 asti. No, minäpäs lähdin sitten vielä kuuden maissa uudelle pikku-lenkille toiveena, että lapsi nukahtaisi vihdoinkin... Siitä iltalenkistä tuli 4,7km lisää matkaa. Nyt  en enää laittanut sykemittaria, sillä jalkani olivat sen verran tönköt, että otin iltakävelyn ihan palauttavana treeninä. 

Kaiken kaikkiaan eilen tuli sitten ulkoiltua reilu 3h ja kilometrejä kerrytettyä  reilu 14. Hyvä päivä siis!


tiistai 30. huhtikuuta 2013

Motivointivälineet

Heissan!!




Olen yrittänyt kehittää itselleni jonkinlaisia motivointikeinoja, koska pudotettavaa on niin paljon ja määränpää tuntuu liian kaukaiselta. Minullahan kertyi raskauskiloja hurjat +25kg joista synnärille jäi vain -7kg. Pudotettavaa jäi siis 18kg?! Tällä hetkellä painoni on 69,8kg eli olen 3kk:ssa pudottanut vain 5,2kg. (laihtumistahtini on ollut todella surkea n.400g/viikko). Jäljellä olisi vielä 12,8kg...

Päätin siis asettaa itselleni välitavoitteita, jotta tuloksia syntyisi...

Tavoite #1: ALLE 70KG. Lupasin itselleni, että saan värjätä hiukseni heti, kun vaaka näyttää kutosella alkavaa lukua. Tämä tapahtui 15.4.13 eli aika nopeasti siitä, kun olin ensimmäisen tavoitteeni itselleni asettanut (tavoitteen asetin huhtikuun eka päivä, eli kahdessa viikossa pudotin 1,5kg).


Kuva:Google


Ensimmäisestä tavoitteestani innostuneena asetin itselleni seuraavan tavoitteen:


TAVOITE #2: 68KG KAHDESSA VIIKOSSA. Ja sehän kosahti samantien... Eilen olisi tullut kaksi viikkoa täyteen, mutta painoni olikin noussut kahden viikon aikana +400g. joten tavoitetta ei saavutettu. En tiedä johtuiko se siitä, ettei minulla ollut siellä taustalla mitään motivointi-välinettä. En ollut luvannut itselleni mitään, siitä hyvästä, että pääsisin tavoitteeseeni...


TAVOITE #3: 65KG: kun painan 65kiloa saan aloittaa salitreenailun taas + menen uuteen kehonkoostumusmittaukseen... Eihän näin asetettu tavoite motivoi minua mitenkään, kun en ole asettanut itselleni mitään päivämäärää... "sitten joskus kun"... on aika leveä käsite...


Kuva: Google




Nyt korjaankin hieman tavoitteitani... TAVOITE#2 tulee saavuttaa 13.5 mennessä ja TAVOITE#3 tulee saavuttaa 13.6. mennessä!


TAVOITE#4: 60KG JA UUSI PUHELIN 1.8. mennessä! Haaveilen uudesta kännykästä, koska nykyinen on todella huono. Kännykkäni ei aina yhdistä ja välillä toisen ihmisen puheesta ei saa mitään selvää. Uskon, että tämä pikku motivointi-palkinto innostaa minua pudottamaan painoani, sillä uusi kännykkä tulee todella  tarpeeseen... 



Kuva: Google



Toivottavasti nämä julkiset välietappi-tavoitteeni saavat nyt aikaiseksi sen ryhtiliikkeen, jota todella tarvitsen tässä projetissani...


maanantai 29. huhtikuuta 2013

Mittaustulokset #3 + narinaa...

Huomenta!
 
Kuntoprojektini edistyminen tuntuu tällä hetkellä erittäin huonolta. Tuntuu, ettei tästä tule mitään, ettei raskauskiloni lähde pelkällä imettämisellä, ettei kärryttelystäni ole mitään hyötyä! Kaiken huipuksi olen eilisestä asti ollut flunssassa, enkä siistä syystä sitten tietenkään päässyt eilen jumppailemaan, kun kerrankin salilla olisi ollut synttäreiden kunniaksi ilmasia jumppia... :( Jotenkin nyt tuntuu, että universumi sotii muo vastaan. Lapsi on kipeänä ja sen kanssa on saanut ravata lääkärissä. Sen lisäksi ipana on muuttanut päivärytmiään niin, etten ole blogiakaan ehtinyt päivittelemään. Ennen minulla oli omaa aikaa aamulla klo: 6-8, mutta nykyään vauva herää klo:5.00 ja menee päikkäreille klo:7.00 jonka aikana mun täytyy pikaisesti syödä, käydä suihkussa ja siivota (kun kerran viikossa on asuntonäyttöjä meidän asunnossa, kun se on myynnissä).
 
Huoh! Ehkä siinä oli nyt sitten tämän päivän avautumiset ja päästään itse asiaan, eli laihdutusprojektin tuloksiin:
 
 
 
                                   29.4.13            08.04.13       MUUTOS:
RINTA:                       90,5                 90,3               (-0,2)
VYÖTÄRÖ:                  75                 77,5                (-2,5)
NAPA:                         84,5                85              (-0,5)
LANTIO/PYLLY:          106                108                 (-2)
LANTIO:                      100               102,5                (-2,5)
REISI:                          61,5               62,5                  (-1)
HAUIS:                        26                 25,5                  (+0,5)
POHJE:                        39                  39                  (+/-)
 PAINO:                       69,8                70,4               (-0,6)
 

Aika järkyttävää todeta, että paino on pudonnut 200g per viikko?!??!?!?! Ei tästä todellakaan tule mitään ilman laihduttamista. Pelkällä imettämisellä näistä raskauskiloista päästään vasta ensi vuoden puolella. Ehkä ärsyttävintä tässä on se, että painoni on ollut jo kilon vähemmän viime viikolla, mutta ruokapäiväkirjaa katsoessani huomaan, että olen melkein joka päivä mutustanut jotain herkkua, viikonloppunakin tuli nyt syötyä  2 pussia karkkia ja puoli pussia sipsejä... että joo... taitaa olla ihan oma vika, etteivät kilot katoa... :(
 
Tässä teille (sekä itselleni) hieman jotain järkyytävää kuvaa tältä aamulta:


Takamus on yhtä leveä kuin hartiat...

pömppistä löytyy vieläkin ja reidet ovat aivan jäätävät....

ei näy selkälihaksia...
 
 
Nyt oli pakko laittaa ensimmäiset viralliset projektikuvat näkyviin kahdesta syystä:
1. mahdun vihdoinkin noihin samoihin vaatteisiin, joissa viime vuoden kuvat on otettu (helpompi verrata kuvia)
2. ehkä saattanee "hieman" motivoida muo, kun näen kuinka hirveässä kunnossa sitä oikein ollaan... 
 
 
Jos jotain positiivista yrittää tästäkin päivästä etsiä niin...
 
9.3.2013 + 29.4.2013

9.3.2013 + 29.4.2013
 
On mulla ainakin pylly pienentynyt 4cm, ja navan kohdalta lähtenyt 13cm, kun näitä kuvia vertaa... 
 
 
 
Ei voi, kun ottaa itseään niskasta kiinni, lopettaa herkuttelu ja keksiä jokin parempi motivointitavoite...
 
 
 

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Jumppavideot

Heissan!

Suoritan tällä hetkellä aerobiseni kärrykävelynä. Sen lisäksi olen yrittänyt pähkäillä, miten suorittaisin lihaskuntoharjoittelua nyt äitiyslomalla... Salille, kun en vielä halua mennä näiden ylimääräisten kilojeni kanssa (en vain kehtaa). Jumppiin olisi tarkoitus mennä, mutta ongelmaksi on muodostunut se, etten ole saanut illalla enää aikaiseksi lähteä mihinkään, kun mies on tullut töistä kotiin. Jotenkin sitä on vain niin väsynyt iltaisin, ettei mikään hikijumppa/bodypumppi kiinnosta. Aamuisin olisi paras aika, mutta kaupungissani ei ole ohjattuja tunteja aamupäivisin eikä noin pientä voi lapsiparkkiin edes vielä jättää... 

Ainoaksi vaihtoehdoksi tällä hetkellä jää siis kotijumppa. Olenhan jo kerran kokeillut FitFarmin kotijumppa -ohjeita -joista pidin- mutta nyt halusin kokeilla "ohjattua" lihaskuntoharjoittelua....

Kävin siis paikallisessa kirjastossa lainaamassa pari jumppa-DVD:tä. Mitään Jennien blogissa olevia mielenkiintoisia jumppa DVD:tä ei kirjastoni valikoimiin tietenkään kuulunut. Joten otin randomilla sitten kaksi DVD:tä kokeiluun...

Ja oi voih... 

Ensimmäinen oli "15-minuutin harjoitukset for Dummies". Kuulosti sen verran hauskalta ja ymmärrettävältä, että oli pakko ottaa kokeiluun. Sen lisäksi pakko myöntää, että tuo vartin jumppa houkutteli ehkä eniten. Jotenkin sitä kotona tuntuu, ettei ole tuntia aikaa rehkiä itselleen, kun pitäisi siivota, pestä pyykkiä, käydä kaupassa ja tehdä miljoona muutakin asiaa (tiedän -selityksen makua-)...
 




Tämä oli täysi pettymys. Tai siis en tiedä millaisia nuo jumpat olisivat olleet, sillä en pystynyt niitä kokeilemaan. DVD:n takana luki, että puhuttu suomeksi, mutten jostain syystä löytänyt sellaista vaihtoehtoa valikosta. Miehenikin yritti eikä hänkään löytänyt muuta kuin tuon tanskaksi dupatun version.... Ja pakko myöntää, että tanskankieli on minulle sellainen yökötys, että huh huh! En vain yksinkertaisesti pysty kuuntelemaan sitä (toisilla tämä ongelma on yleensä ruotsinkielen kanssa). En siis ole kokeillut tätä, kun kieli tökkii... Nyt kun sen näin julkisesti menin kertomaan, tuntuu selitys hieman huonolta... Taidan kyllä ottaa itseäni sen verran niskasta kiinni, että tämän viikon aikana vielä kokeilen uudestaan -ilman ääniä- tätä ohjelmaa...



Toinen lainaamani DVD oli: "Aerolates". Muo on aina kiinnostanut pilates, kun siinä on niitä staattisia pitoja, jotka tekevät harjoittelusta rankkaa....





Juuh... en tiedä, miten tämän nyt sanoisi....ehkä jumppavideot eivät ole muo varten, tai mä olen todella nirso, mutten mä tykännyt tästäkään... Ohjelma olisi kestänyt 55minuuttia, mutta mun oli pakko lopettaa 30 minuutin kohdalla. Ehkä vika oli siinä että pilates liikkeitä oli yhdistetty aerobisten liikkeiden kanssa tai siis pilatesliikkeet tehtiin aerobisesti, sykettä nostattaen, niin en sitten tykännyt yhtään. Koin, että liikkeet tehtiin aivan liian nopeaan tahtiin. Minkään näköistä staattista pitoa ei ehtinyt tulemaan, hengittämisestä ei oikein ollut minulla tietoakaan ja keskivartalon jännittäminen unohtui kokoajan, kun yritin vain huitoa mukana (pakko sanoa tähän väliin, että olen harratsanut tanssia yli puolet elämästäni, joten ongelmanani ei suinkaan ollut mukana pysyminen, vaan se, että noin nopeasti liikkeet tehtynä niistä tuli vain aerobicia eikä pilateksen lihasten jännittämisestä ollut tietoakaan)...

En siis tykännyt näistä kumastakaan. Aion vielä ehkä kokeilla tuota tanskalaista uusiksi ilman ääniä ennen kuin palautan nämä kirjastoon ja kokeilen lainata jotain muita. 

Jos jollain on tietoa hyvistä jumppa-dvd:stä, niin otan ilolla vastaan ehdotuksia...


tiistai 9. huhtikuuta 2013

Viikon 14. Treenit

Huomenta!

Mä olen niin koukuttunut tuohon HeiaHeiaan. Jotenkin tuo viikko-näkymä on niin kivan näköinen, mitä enemmän siinä on noita treeni-palluroita (ja vielä kivempi olisi, jos siinä olisi paljon erilaisia palluroita). Olen kyllä aina merkannut treenini kalenteriini, mutta ei sinne tule mitään tuollaisia hienoja palluroita piirrettyä... =) 

On se jännä miten pienet asiat voivat motivoida treenaamaan... 



Viikko 14.



Viime viikolla lepopäiviä oli maanantai ja sunnuntai... Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina olin äitini kanssa kävelemässä. Me kävellään aina 5,3km:n vakiomatka. Siihen menee meillä hieman vajaa tunti. Pyrimme kävellä mahdollisimman tehokkaasti, mutta yleensä vauhti ihan pikkasen hidastuu, kun huomaamme keskustelevan niin kiihkeästi...  mutta haitanneeko tuo. Tärkeintähän on se, että liikkuu.

Torstaihin tuli myös tuollainen kolmen kilometrin polkupyörä-pyrähdys, sillä ostin fillarin! Olin äitini kanssa hakemassa urheiluliikkeestä uutta ranneketta sykemittariini, kun huomasimme todella hyvän pyörätarjouksen, eikä sitä sitten voinut ohittaa... Hivenen hymyilytti, kun minulle selitettiin, että kahden kk:n ajon jälkeen olisi ensimmäinen "käyttöön otto" -huolto. En sitten kehdannut sanoa, ettei pyörällä ajella vielä toviin, että ostin pyörän varastoon (pääsen pyöräilemään säännöllisesti sitten vasta, kun lapseni osaa istua, jotta saan hänet kyytiin)... Mutta oli vaan pakko ostaa, kun kerrankin oli tarjouksessa...Tuntui aluksi hieman kalliilta heräteostokselta, mutta perustelin sen itselleni sillä, että kun ostaa kerran kunnon pyörän, niin sitten ei tarvitse enää ikinä ostaa uutta.  Vanha pyöräni on aivan ruosteessa, vaihteet eivät ole toimineet pariin vuoteen ja jalkajarrutkin sanoivat itsensä irti viime vuonna... Vanha pyöräni on siis ollut todella  turvallinen...

Perjantaina päätin käydä mummini luona kahvilla. Matkaa oli vajaa 3 kilomteriä suunta. Sää oli niin keväisen aurinkoinen, että otin jopa parit juoksuaskeleet. Juoksin niin kovaa, mitä vaunuja työntäessä pääsee noin 4 minuuttia. Muuten kävelin todella rivakasti (ohittelin, jopa muita kävelijöitä). 

Lauantaina koitin vielä suorittaa viikon ainutta lihaskunto-harjoitusta jumppavideon avulla... (siitä sählingistä kerron lisää myöhemmin...)


Treenisaldoksi tuli siis 6 x aerobinen + 1 x lihaskunto -treeni, 21,5 kilomteriä kävellen + 3 kilomteriä polkien.  Ihan tyytyväinen olen viime viikon saldoon. Tällä viikolla pyritään siis vähintäänkin samaan! 


Iloista treeniviikkoa kaikille!!



maanantai 8. huhtikuuta 2013

Mittaustulokset #2

Huomenta!

Mulla on jäänyt tämä kirjoittelu todella vähäiselle nykyään. Jotenkin tuntuu, ettei päivässä ole tarpeeksi tunteja kaiken sen tekemiseen, mitä pitäisi ja haluaisi tehdä... Nyt on sitten miljoona asiaa, mistä on pitänyt tänne kirjoitella, joten aloitetaan vaikka mittanauhan antamista tuloksista...


Kuva: Google


Piti oikein tarkistaa, milloin viimeksi olen tuloksia tänne merkannut ja ne olivat maaliskuulta. Tänään aamulla paino näytti 70,4kg?!?!?!? Kuukaudessa on lähtenyt -1,3kg eli  325 grammaa per viikko.  Kun näitä aikaisempia tuloksia katselee niin ei voi kuin järkyttyä. Viime viikolla painoin vielä  71,5kg. Eli kolmessa viikossa on lähtenyt 200 grammaa ja nyt viikossa 1,1 kg:tä. Miten on mahdollista?!?!?!? 

Kaikki ystävät, joilla jo on lapsia sanovat, ettei imettäessä tarvitse katsella, mitä suuhunsa laittaa, vaan paino putoa automaattisesti vähintään sen 500 grammaa per viikko. Heillä paino jopa muutamalla pudonnut alle lähtöpainon pelkällä imettämisellä (ja he ovat ollet ihan normaalipainoisa ennen raskaaksi tulemista). No, näköjään minä kuulun siihen vähemmistöön, jonka keho ei todellakaan toimi näin! Mun todellakin täytyy katsoa, mitä suuhuni laitan, jos nämä ylimääräiset kilot joskus haluan pois... Nyt harmittaa ihan suunnattomasti, että olen tuhlannut jo kolme viikkoa hyvää painonpudotusaikaa siihen uskoon, että imetys ja kevyt liikunta riittävät... Olisihan mun pitänyt jo se aikaisemmin tajuta, ettei mulla toimi mikään niin kuin "kaikilla muilla". Omasta mielestä en ole mitenkään älyttömiä syönyt, mutta vaaka kertoo nyt kyllä aivan muuta... Onneksi aloin viikko sitten taas merkkaamaan kaiken syömäni ylös. Se näyttänee olevan pakko, muuten syön enemmän, mitä luulen. 

Mutta siis takaisin näihin mittanauhatuloksiin...

Kuva: Google


                                   8.4.13            11.3.13          MUUTOS:
RINTA:                       90,3               93,5               (-3,2)
VYÖTÄRÖ:                  77,5               80,5                (-3)
NAPA:                         85                  97,5              (-12,5)
LANTIO/PYLLY:          108                110                 (-2)
LANTIO:                      102,5
REISI:                          62,5               63                  (-0,5)
HAUIS:                        25,5               26                  (-0,5)
POHJE:                        39                  39                  (+/-)
 PAINO:                       70,4                71,7               (-1,3)
 
 
Onneksi mittanauhan lukemista näkee, että sitä ollaan kutistuttu, vaikkei vaaka sitä kerrokaan. Vyötäröstä on lähtenyt kolme senttiä ja navan kohdalta huimat 12,5 cm!! Takapuolesta saisi lähteä vähän enemmän, mutta kai se tästä, kun alan kiinnittämään tähän hommaan hieman enemmän huomiota. Lisäsin tuonne mittauksiin erikseen lantion, sillä olen tuon aikaisemman lantiomittauksen ottanut aina takapuolen korkeimmasta kohdasta. Tämä uusi Lantio-mitta on nyt sitten "lantioluiden" kohdalta.Katsotaan miten nämä tulokset nyt sitten uuden tsemppaukseni kera muuttuvat tulevaisuudessa...
 
 
 
P.S Olen siivonnut kamerani niin kutsuttuun "Varmaan talteen". Siksi ei hetkeen ole ollut omia kuvia blogissa.Koitan löytää kamerani mahdollisimman pian... 
 
 

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Viikko 13. treenisaldo

Huomenta!

Näyttää siltä, etten nykyään ehdi päivittelemään blogiani läheskään yhtä usein, mitä viime vuonna, mutta...lupaan tsempata pikkuisen tässä hommassa... 


Nyt, kun olen saanut nämä kuvankaappaus -ohjeet, pystyn vihdoinkin näyttää HeiaHeia -tuloksiani.
Viime viikolla näitä treenikertoja tuli vihdoinkin mukavasti...




Äitini on myös innostunut tänä keväänä hieman pudottamaan painoa ja kasvattamaan kuntoaan. Joten olemme hänen kanssaan sopineet, että kävelemme ja rupattelemme niinä päivinä, kun hänellä on iltavuoro, jotta saamme viikon kilometrit täyteen sekä ehdimme nähdä toisiamme. Siinä tulee mukavasti kaksi kärpästä yhdellä iskulla....

Niin kuin näkyy vakiolenkkini on noin viitisen kilometriä. Riippuu hieman mitä reittiä milloinkin menen. Tein 4x kärrykävelyä ja kilometrejä tuli yhteensä reilu 18km. Keskiarvo kävelyvauhdissani on ollut 5,5km/h, eli en mitenkään mahdottoman hitaasti kävellyt, vaikka työnsinkin vaunuja. En myöskään tiedä johtuuko mahdottoman huonosta kunnostani vai näistä mamma-hormooneista, mutta hien saan kyllä hyvin pintaan tälläkin kävelyllä joka kerta... joten pidän kärryttelyä ihan tehokkaana aerobisena. :D

Viime viikon kahdella kärryttely kerralla olen jopa ottanut muutaman juoksuaskeleen ja juossut vajaan 800m 9,6km/h vauhdilla. Pidempää ei kuntoni vielä anna periksi juosta, mutta kaikki kai aikanaan...

Lauantaina kokeilin myös viime vuoden FitFarmin Liten kotijumppaa. Muokkasin ohjeita sen verran, että tein jokaista liikettä aina minuutin ajan ja pidin liikeiden välissä puolen minuutin tauon. Ohjelma kesti näin tehtynä vain 18 minuuttia, mutta reiteni ovat vielä tänäänkin siitä kyykkäämisestä aivan jumissa. Olin sunnuntaina aivan ihmeissäni, miten voi tuntua niin paljon reisissä, kun tekee ilman painoja kyykkyjä, kun olen parhaimillani kyykännyt sen maksimitulokseni 95kg?!?!!?! Ei vois siis muuta sanoa, kuin, että kunto romahtaa kyllä vuodessa todella nopeasti...


Loppuun haluan liittää vielä koko viime kuun kävelysaldoni:




Kyllä niitä kävelykertoja tuli näköjään ihan hyvin siihen nähden, että viime kuussa vasta aloitettiin homma. Yksi viikko on täysin tyhjä, mutta se johtui niistä neuvola-käynneistä plus ristiäisten järjestelyistä ja huutavasta vauvasta, jotka sotkivat suunnitelmani...Muuten siis hyvä saldo. Ja kilometrejä viime kuulle oli tullut melkein 50km, JEI!!


tiistai 26. maaliskuuta 2013

Hiljaista on...



Huomenta!


Anteeksi tämä totaalihiljaisuus...


Oli pakko myöntää itselle viime viikolla, ettei tämä projekti ole yhtä helppo toteuttaa, mitä viime vuonna oli. Vaikka itse haluaisi tehdä ja mennä, niin nyt ei vaan pysty elämään oman navan ehdoilla, vaan vauvan ehdoilla.







Kuva: Google




Viime viikko oli aivan hirveä. Kolmena päivänä jouduttiin käymään neuvollassa. Tietenkin siihen aikaan jolloin meillä normaalisti nukutaan. Se aiheutti sitten totaali kitinää ja itkua. Päivisin ei nukuttu vaan itkettiin ja yöllä heräiltiin tunnin välein. Vauvaa ei voinut laskea käsistä ilman hysteeristä itkua. Niin ja pappikin piti tavata, ja asuntoa piti siivota ensin asuntonäyttöä varten ja sitten ristiäisiä. Kaiken kruunasi leipomisyritykset huutavan lapsen kanssa (eka kakkupohja paloi uunin pohjalle ja tokan jauhot lenisvät tehosekottimisesta pisin asuntoa).Yritä siinä sitten urheilla ja syödä terveellisesti...


Kuva: Google
                                      




Lopputuloksena oli siis se, etten pystynyt lainkaan kärryttelemään ja vähillä yöunilla ja itkevän vauvan "ansiosta" sitä sitten söi, mitä satuin, siis suomeksi pelkkiä herkkuja.




Kuva: Google



Kuva: Google


Onneksi ristiäiset on nyt vietetty ja tällä viikolla vauva saa nukkua ihan sillon kuin sitä nukuttaa, niin uskon, että pääsen taas ulkoilemaan. 



Eilen oltiin jo heti aamupäivällä kärryttelemässä. Vedettiin pikkasen pdempi lenkki kuin normaalisti ja otin muutaman juoksuaskelenkin kun löytyi sula kohta asfaltista. Viime viikon neuvolakäynneissä oli se hyvä puoli, että minä sain vihdoin luvan urheilla. Joten kyllä tämä tästä vielä...


torstai 14. maaliskuuta 2013

Kehonkoostumusmittauksen tulokset No:1

Moikka!

Mun on pitänyt jo tovi kirjoitella näistä kehonkoostumusmittauksen tuloksista, sillä olin "nöyryyttämässä" itseäni naistenpäivänä. 

Mittaajana toiminut henkilä sattui oleman mulle ennestään tuttu ja itseasiassa sama henkilö, joka mittasi minut viime vuonna. Mulla oli kova tarve selitellä, että olen juuri saanut vauvan, sillä mulla oli todellinen luuseri olo. Sellainen olo, että tämä mittaaja varmaan katsoo minua ja pitää ihan epäonnistujana, kun olen saanut itseni tälläiseen kuntoon vuodessa... Eihän hän oikeasti mua arvostellut tai katsonut päästä varpaisiin vaan oli aivan ihana oma itsensä. Kielsi vertailemasta viimevuoden ja tämän vuoden tuloksia ja kannusti kovin. Auttoi uskomaan, että musta on tähän ja, että saan vielä nämä vauvakilot pois... 



Kokovartalo analyysi


Pakkohan mun on kuitenkin näitä tuloksia hieman vertailla, jotta tiedän mihin minä ainakin pystyn. Viime vuoden tulokset toimivat motivaattorina ja tavoitteina. Niihin pyritään takaisin (ja myöhemmin vielä parannellaan niitäkin). 





8.3.2013                                                                     16.2.2012
paino:                       72,4kg                                         57,1 kg  (+15,3)
kehon rasva:             36,1%                                          21,3% (+14,8)
rasvan massa:           26,1kg                                          12,2kg (+13,9)
rasvaton massa:        46,3kg                                           44,9kg (+1,4)
kokonaisvesimäärä:  33,9kg                                           32,9kg (+1)
BMI:                        27,2                                              21,5 (+5,7)



Rasvalukuja





Ihan jäätävät tulokset kyllä on... Painoa on niin paljon, että painoindeksi on ylipainon puolella: yli kolmasosa kehostani on rasvaa...yök! Rasvaa on kehossani niin paljon, etten osaa edes sanoa kuinka monta rasvakiloa, pitäisi tiputtaa, jotta olisin tyytyväinen...



Ainut positiivinen asia näissä tuloksissa oli se, etteivät kaikki lihakseni ole surkastuneet pois. Olin aivan varma, ettei rasvamakkaroitteni ala ole enää lihaksia, sillä en ole viime vuoden toukokuun jälkeen astunut jalallani punttisalin puolelle. Lihasmassan segmentaalinen analyysi kertoo kuitenkin, että lihaksia on! Ja niitä on suurinpiirtein ihan yhtä paljon kuin vuosi sitten, JEI!!!

8.3.2013                                                                   16.2.2012
O. jalka         7,5kg                                                    7,4kg (+0,1)
V. jalka          7,4kg                                                    7,2kg (+0,2)
O. käsi           2,1kg                                                    2,0kg (+0,1)
V. käsi            2,2kg                                                    1,9kg (+0,3)
keskivartalo    24,8kg                                                  24,1kg (+0,7)




Rasvan jakautumista vartalossani en osaa verrata. Aika tasaisesti se on ympäri kehoani jakatunut, kun peilistä katsoo... Ainut suuri ero viimevuoden tuloksiin on tuo vyötärön seutu. Minulla ei koskaan aiemmin ole ollut mahaa, vaikka olenkin ollut lähellä ylipainon rajaa ennenkin. Minun läskini ovat aina kertyneet takamukseen ja reisiin. Nyt sitten vatsanseudun rasvamäärä on 33,7% kun se viime vuonna oli 17,7%.  Eli viime vuonna vatsassani on ollut näkyvissä sikspäkki, kun nyt siinä roikkuu "nätisti" tuollainen röllykkä...

Eli töitä löytyy... 


keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Aamupalan tärkeys

Huomenta!


Olen huomannut tässä  viimeisen reilun vuoden aikana, että aamupala on todellakin se päivän tärkein ateria. Olen niitä ihmisiä, jotka eivät ole syönyt koskaan aamupalaa, yläasteaikoina tuli vielä koulun lounaskin skipattua, koska sitä luuli, että jättämällä ruokailuja väliin laihtuu parhaiten, mutta eihän se niin ollut...


Pahimmillaan tämä tyhmyys (ei aamupalaa) taisi olla edellisen työpaikkani aikoihin; heräsin klo:5.00 käytin koiran ulkona, kävin suihkussa ja lähdin töihin. Ensin kävelin 500m juna-asemalle, junalla 50km matka toiseen kaupunkiin ja siellä vielä 30min kävelymatka työpaikalle. Olin perillä 7:30 Olin siis ollut jo 2,5h hereillä, tehnyt tavallaan aamuaerobisen, enkä ollut syönyt mitään, juonut vain kahvia ja polttanut tupakkaa. Sen lisäksi olin kantanut läppärilaukkua + vaatekassia, jossa parin pv:n vaatteet. Nälkä pääsi yllättämään aina lounaalla, mutta työni luonteen vuoksi sitä ei ikinä tiennyt koska pääsi syömään, harvemmin kuitenkaan sillloin kuin oli nälkä. Työvuorot saattoivat kestää 10h:sta 36h:iin, mikä tarkoitti sitä, että röökiä paloi ja työtakin taskut olivat täynnä suklaapatukoita. Ja niitä todellakin oli: joka hemmetin taskussa, ja jos ei ollut, työpari kävi hakemassa, sillä he tiesivät, että minusta tulee todella äkäinen, jos nälkä iskee. Sen lisäksi, että suklaan mussuttaminen oli todella runsasta muukin epäterveellinen syöminen lissäntyi valvomisten vuoksi...Sitä olisi saattanut luulla (minä ainakin luulin), että laihdun hyvin, kun en mielestäni syönyt pahemmin, mutta toisinhan siinä kävi. Paino nousi pikkuhiljaa, kärsin kovista vatsavaivoista ja mielialani heittelivät verensokereiden (ja valvomisten) vuoksi erittäin paljon. Silti en vielä silloin suostunut uskomaan, että aamupala on se päivän tärkein ateria...

Kuva: Googlesta


Viime vuonna kuin aloitin FitFarmin nettivalmennuksen avulla kuntoprojektini jouduin oikein opettelemaan aamupalan syömistä. Alkuun se tuntui aivan mahdottomalta ja tyhmältä tunkea itseäni täyteen aamulla, kun ei ollut yhtään nälkä (johtuen liiallisesta ruuan mussuttamisesta illalla). Hyvin pian sitä oppi kuitenkin syömään aamupalaa ja iltamussuttaminenkin jäi. Hauskinta tässä ehkä oli se, että vaikka raskausaikana söin mitä sattui ja millloin sattui, enkä päässyt liikkumaankaan, niin aamupuurostani en luopunut. Joka aamu punnitsin aamupuuroni ja lisäsin raejuustot puuron joukkoon, sillä en enään osannut olla syömättä sitä!




Nyt sitten eilen.... huoh... Minulla oli mehukeitto loppu enkä osannut syödä aamupuuroani ilman sitä, joten söin turkkilaista jogurttia marjojen kera. Eli söin kyllä aamupalaa, mutten aamupuuroani. Lounaan aikoihin olin kaupassa, joten ostin sieltä mukaani proteeinipatukan, jottei nälkä iskisi liian suureksi. Mutta eihän se enää auttanut. Söin autossa matkalla kotiin proteiinipatukan, ja kotona menin avaamaan keksipaketin (oli tulossa vieraita katsomaan vauvaa) ja "pakkohan" sieltä oli maistaa... Illall jouduin lähtemään vielä kauppaan, kun olin unohtanut ostaa maitoa ja sieltähän tarttui mukaan pieni TV-mix karkkipussi, jota mussutin silmät ristissä yöllä samalla kun toimin maitobaarina... 

















Mitä tästä opimme?

1. Mun on pakko syödä aamulla aamupuuroa tai päivä menee pilalle, sillä nälissäni ahmin kaikkea sokeripitoista
2. Väsyneenä itsehillintäni pettää ja ahmin kaikkea sokeripitoista...






Ei siis skipata aamupalaa, pyritään syömään aamupala puuron muodossa, eikä mennä iltaisin, väsyneenä kauppaan, ja jos mennään niin OHITETAAN se karkkihylly!!!


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Mittaustulokset: 1. MAANANTAI


Huomenta!


Tänään on kulunut kaksi viikkoa siitä, kun otin ensimmäiset mitat mittanauhalla tätä projektia varten. Joten ei auttanut muuta, kuin kömpiä sängystä ylös ennen kuin vauva herää ja kaivaa mittanauha kaapista ja pistää mittanauha laulamaan...

Mitoissa oli yllättäviä tuloksia, mutta oletan näiden plussa-lukujen johtuvan mittauspaikan epätarkkuudesta. En oikein osaa kuvitella, että tässä olisi lisää senttejä saatu kasvatettua oikeasti, kun painokin on pudonnut...




                       11.3.13          25.2.13         MUUTOS:
RINTA:           93,5               93,5              (+/-)
VYÖTÄRÖ:    80,5              80                  (+0,5)
NAPA:             97,5              104,5             (-7)
LANTIO:        110                111                (-1)
REISI:             63                  62                  (+1)
HAUIS:           26                  26                  (+/-)
POHJE:           39                  38,5               (+0,5)
PAINO:          71,7                73,5               (-1,8)




Yllätyin noista vyötärön, reiden ja pohkeen plussista tosiaan, mutta onneksi ne olivat vain puolen sentin ja sentin eroja, jotka laitan täysin mittavirheen piikkiin, sillä en ollut aivan varma mistä olin viimeksi mitannut. Positiivista oli taasen tuo painonmuutos sekä röllykänympärysmitta. Kahdessa viikossa painoni on pudonnut 1,8 kiloa ja röllykästä on lähtenyt seitsemän senttiä!!!! 


Aivan mahtava fiilis tuli noista miinus luvuista. Ensi kerralla kiinnitän huomiota paremmin noihin mittauspaikkoihin, jotta tuloksia voisi verrata keskenään...



Tästä on hyvä jatkaa viikkoa... 


Kärryttelemässä auringonpaisteessa