tiistai 21. toukokuuta 2013

Karhunpoika sairastaa...

Huomenta!

Blogissani on nyt hetken ollut hiljaiseloa... Syynä tähän on ollut lapseni...
Minä tyhmä luulin, että heti, kun ensikertalaisena opin lapsenhoitorutiinit, voin aloittaa kunnon laihduttamisen ja treenaamisen...Liityin pari viikkoa sitten Fitfarmin Superdiettiinkin ajatuksena saada raskauskilot mahdollisimman nopeasti pois...Eihän se sitten mennytkään niin...


Kuva: Google



Lapsemme on nyt 3 1/2 kk:tta ja laihduttaminen ja minun hyvinvointini on tärkeyslistalla viimeisenä. Lapsi on ollut koko ajan synytymmästään asti todella itkuinen ja olemme häntä lääkärissä käyttäneetkin jo pariin otteeseen. Neuvolassakin itkuisuus on huomioitu. Nyt kuitenkin viimeisen parin viikon aikana asia on eskaloitunut siihen pisteeseen, ettei lapsemme viihdy enää edes autossa tai rattaissa (joissa sentään koliikkilapset viihtyvät yleensä), vaan huutaa hysteerisenä niin kauan kunnes hänet ottaa syliin. Olen joutunut istumaan ja seisomaan vauva sylissäni suurimman osan päivää, sillä hän huutaa jopa isän sylissä. Tuttia hän ei syö, joten häntä ei saa lohdutettua kuin äidin sylillä ja tisulla. Tästä syystä oma kellontarkka punnitun ruuan syöminen on ollut aivan mahdotonta. Syön yleensä illalla kylmää ruokaa, kun olen vihdoin lapsen saanut nukahtamaan... Kärrykävelyjäkään emme ole pystyneet suorittamaan, sillä vauva huutaa rattaissakin... Edelleen lapsi nukkuu yöt 1-2h pätkissä, joten näillä univajeilla ja hyysteerisillä itkukohtauksilla en vain pysty laihduttamaan. Paino siis tippuu kyllä tässä  samalla kun en ehdi mitään syödäkään ja väsymykseltä ei oikein ruoka edes maistu. Mutta, kun minulle olisi laihduttamisen lisäksi se liikunta niin tärkeää. Se on niin iso henkireikä ja piristävä tekijä että... 


Kuva: Google


Mutta siis.. joo... olen todella pahoillani, että päivittely on kestänyt. Aijon edelleen jatkaa bloggaamista ja projektiani. Näistä vauvakiloista on päästy ensi vuoteen mennessä! Se on uusi tavoitteeni. Tavoiteaikataulua muutetaan heti, kun lapseni vointiin saadaan muutos aikaiseksi... Mutta nyt ei auta kuin keskittyä saamaan pikku-prinsessan vointi paranemaan päin...



4 kommenttia:

  1. Heippa!

    Huomasinkin että olit jäänyt "blogitauolle" samasta syystä kuin minä :) Meillä neitipallero on nyt 2kk ja söin ja makasin raskausajan sohvalla +25kg edestä..

    Ja nyt niistä olisi tarkoitus päästä eroon. Itse olin kans viimevuonna fitfarmin ohjeilla ja kiloja tippuikin hyvin ja meiningistä tykkäsin, mutta nyt en ole vielä liittynyt koska eipä vaan yksinkertaisesti kerkeä niillä ohjeilla syömään!

    Meilläkää vauveli ei viihdy autossa eikä vaunuissa ja ainoa millä tällä hetkellä ulkoillaan on rintareppu! Sitä voin suositella kokeilemaan kun vauva saa olla pystyasennossa ja lähellä äitiä. Ja viiden kilon lisäpunnus tuo hyvää vastusta ;)

    Mutta ei sulla tule olemaan loppujenlopuksi mitään ongelmaa kilojesi karistamisen kanssa kun katsoo sun viimevuoden tuloksia! Ja vaikka se nyt ottaakin enemmän aikaa niin edessä on sekin, että taas vatsalihakset näkyy ja on timmiolo. Pikkuvauva aika kestää kuitenkin vähän aikaa, näin itselleni vakuutan, ja sitten elo alkaa normalisoitua.

    Itsekin mietin miten sitä syksyllä pääsisi salille ja säännöllisesti treenaamaan kun elämässä ei ole muuta säännöllistä tällä hetkellä kuin vauvan itku ja kakkavaipat vaikka rakkaita on nekin ;D

    Tsemppiä vauva-arjen ja liikunnan yhdistämiseen. Ja toivottavasti teillä itkuisuus helpottaa mahdollisimman pian. Meillä turvauduttiin kuukauden iässä vyöhyketerapiaan kun pikkumaha oli kovin kipee. Ja yöt myös menee pääsääntöisesti parin tunnin jaksoissa. Kovin tutulta kuulosti siis tekstisi vaikkakin meille tuo rintareppu on tuonnut nyt helpotuksen itkuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Koto ihanasta ja kannustavasta viestistä!

      Meillä aika keskiviikkona keskussairaalaan lastenpolille. Vauva nyt 4kk+ ja edelleen itkuinen. Itseasiassa vaan pahenee ja nykyään ei nukuta päikkäreitä kuin 15min ja sitten herätään itkuun. Yöt edelleen yhtä valvomista ja nykyään hän itseasiassa pakkaa jopa olemaan pari tuntia yöllä hereilläkin jollo joudun siirtymään vauvan kanssa olohuoneen puolelle, jotta mies ei vain heräisi... Lasta on tässä välissä käytetty yksityisellä ja neuvolan lääkärillä käyty extrakertoja... eli ei siis ihan normaalia. Ja tästä syystä valitettavasti en ole jaksanut/pystynyt mitenkään panostamaan itseeni ja urheiluun/liikuntaan. Harmittaa ihan vietävästi, mutta kyllä kai mä sitten vielä ehdin, kun saadaan vain tuo pikkuinen parempaan kuntoon...

      Eli blogi jatkuu heti, kun oma projektini vaan uudelleenkäynnistyy...

      Poista
  2. Hei, kuulostaa hyvin tutulta tarinasi :) Minulla paino nousi 19 kiloa esikoista odottaessa ja kun oli kulunut vuosi hänen syntymästään paino oli tippunut vain 10 kiloa. Pidin liian hyvää huolta itsestäni syömällä lähinnä herkkuja. Oli todella vaikeaa harrastaa mitään kunnon liikuntaa, kun kotoa ei päässyt mihinkään. Ostin juoksumaton kotiin ja lopulta painokin lähti. Nyt tosin olen mukana FitFarmin Bikini Challenge valmennuksessa, kun rasvaa on vieläkin ihan liikaa. Lapsikin on jo yli 5v ja polkee pyörällä jo ihan kivaa vauhtia ja itse voi lenkkeillä siinä vieressä.

    Nyt jälkeenpäin kun muistelen vauva-aikoja niin olisin varmasti selvinnyt siitä henkisesti paremmin, jos olisin päässyt liikkumaan enemmän ja harrastamaan liikuntaa yksin. Vaunulenkkeily oli oikeastaan ainoa mitä pystyin tekemään.

    Onnea kuntoprojektin eteenpäin viemiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että muillekin olisi se äidin kuntoilu ollut tarpeellinen henkireikä. Onneksi lapsi kasvaa ja yleensä jossain vaiheessa pitäisi myös helpottaa jolloin myös omaan hyvinvointiin pääsee taas panostamaan.

      Poista