torstai 14. kesäkuuta 2012

Kiitos ja kumarrus...

Olen joutunut pitämään pidempää trenitaukoa, mitä olen toivonut, ihmetellyt oireita ja vaivoja ja kaivannut salille nostelemaan painoja.
Labratulokset on saatu viime viikolla ja niissä kaikki oli hyvin, silti kummalliset oireet jatkuivat.
Nyt selitys oireille on löytynyt. 
Syytä en näin julkisella foorumilla halua kertoa, ihan vain siksi, että jos joku tutun-tutun-tuttu nyt vahingossa tätä on lukenut ja minut tunnistanut, en halua, että hän möläyttelee asioita eteenpäin.

Mutta tosiaan. Joudun nyt luopumaan tavoitteellisesta treenaamisesta. 
Kesäksi kuntoon -kampanjani jäi nyt hieman tavoitteistani, mutta ainakin opin sen, että työtä tekemällä saa tulosta. Eli, kun tulevaisuudessa voin taas treenata, treenaan täysillä, sillä tiedän kuinka euforinen olo treenaamisesta tulee, kuinka hyvältä itsestään tuntuu, kun huomaa, etteivät vaatteet kiristä ja peilikuvasta näkee, että ihminen voi hyvin....

Tähän kuntoon (ja vielä hieman parempaankin) takaisin sitten ensi vuonna...


Toivon onnea ja menestystä kaikille niille, jotka ovat kanssani treenanneet koko kevään, lukeneet, kommentoineet ja tukeneet minua projektissani. 
Jatkan edelleen teidän blogienne seuraamista. Se, että minulla ei nyt enään ole mitään tuloksellista kirjoitettavaa, ei tarkoita, etteikö salitreenailu ja itsestään huolta pitäminen terveellisin elämäntavoin kiinnostaisi minua enää. 

Edelleen minä olen urheillut ja tulen kuntoni sallimissa rajoissa urheilemaankin. Valitettavasti se ei vain tosiaan ole mitenkään tuloksellista.
 Lenkillä olen tässä nyt käynyt muutamaan otteeseen.  7-8km lenkkejä kävellyt/hölkännyt äitini tai veljeni kanssa. Olen valitettavasti joutunut suurimman osan matkasta kävelemään, huonon olon ja hengenahdistuksen vuoksi. Puntille suuntaan heti kun voimani sen taas sallivat...



Tekstini on kovin  masentuneen oloinen (oikoluin sen juuri).
 En siis ole mitenkään kuoleman vakavasti sairas tai masentunut. Enemmänkin yllättynyt ja tottakai erittäin iloinen.
 Nyt mennään vain uutta, erilaista haastetta kohti ja asetataan uudet tavoitteet syksyä varten ja vuoden vaihteessa katsotaan sitten taas asioita uudestaan, jos silloin pääsisi taas treenailemaan kunnolla ja kovaa...



7 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja paranemisia kamalasti!! aina ei voi oman elämänsä suuntaa määrätä :/ mutta vaikeudet on tehty voitettavaksi. Viisainta on tosiaan hoitaa itsensä kuntoon! =)

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Niin minäkin arvelin :) <3

      Poista
    2. Pian, pian... :)

      Mieli ja kroppaa hinkuu jo päästä liikkumaan!!!!!!

      Heti vaan kun vauva-arki sallii, niin alan päivittelemään uudestaan blogiani. Ja tällä kertaa työnsarkaa on ihan "pikkasen" enemmän kuin viime keväänä...

      Poista
    3. Rauhallisesti vaan sitten alkuun :) että kroppakin saa oikeasti palautua raskaudesta. Mutta uskon, että into liikkua on kova, koska sen pallomahan kanssa ei oikeen pysty muuta kuin olemaan :D

      Onnittelut vaavista :)

      Poista
    4. Kiitos, kiitos!

      Tarkoitus on ottaa ihan iisisti tämän uuden kuntoprojektin kanssa. Ja vauvanhan ehdoilla tässä mennään... Hinku vaan päästä liikkumaan on aivan valtava, kun tuossa syksyllä joutui olemaan vuodelevossakin välillä, niin liikkumaan en ole sitten ikuisuuksiin päässyt...

      Poista