Tää on nyt sit ollu aivan kaamee sortumisten viikko....
Kun se mopo lähtee käsistä, niin sitä ei sitten pidättele mikään. En olisi omalle kohdalle uskonut, että näin pääsisi käymään. Olen aina ollut sitä mieltä, että itsekurini on rautaa...
Kaikki lähti tiistaista ja vauvakutsuista, joista jo aiemmin pikapäivittelin. Siellä tuli väsyneenä syötyä herkkuja. Keskiviikkona oli edelleen jonkin sortin väsy ruuanlaittoa kohtaan, joten en vain saanut aikaiseksi punnita ja paistaa kasviksia. Paikkailinkin puuttuvia vihanneksia fiksusti hapankorpuilla... Ei hyvä. Keskiviikkona en kylläkään syönyt mitään sokeripitoista ylimääräistä, mutta eivät ne hapankorputkaan nyt tähän ruokavalioon kuuluneet...
Torstaina leivoin klo: 14-16 kakkupohjia. Välissä kävin pikasesti tuuraamassa työkaveria pari tuntia ja palasin leipomisen pariin kasilta. Jatkoin klo: 20-22.30 täytteiden vääntämistä ja epätoivosta kakkujen koristelua. Niinhän siinä kävi, että kakkujen teon yhteydessä en huomannut syödä normaaliohjeiden mukaan, vaan kieli kävi aina jokaisessa kermavaahtolusikassa sekä kipossa ennen tiskikoneeseen laittoa ja suklaapalasia taisi mennä omaan suuhun kovaa tahtia samalla, kun koristelin kakkua suklaarouheella.
 |
| SYYLLINEN! |
Eilinen oli myös oma lukunsa sekin... Olin siirtänyt viime viikon sunnuntain tankkauspäivän nyt perjantaille, jotta saisin luvan kanssa maistaa omia leivonnaisiani. Tarkoitukseni oli syödä muuten normaaliohjeiden mukaan, mutta tankkauksena toimisi vain pari kakun palaa ja ylimääräinen banaani.
Omat eväät oli mukana ja asenne kohdillaan, kun eilen aamulla lähdin töihin. Mutta ei. Työni takia lounasaika tuli ja meni ja evääni odottivat työpaikkani jääkaapissa. Emme päässeet lähellekään työpaikan jääkaappia 7,5h:in. Ratkaisuna oli se, että työparini halusi mennnä RAX::in syömään. Enhän minä siinä vaiheessa nälkäisenä enää mitenkään estellyt työpariani, varsinkin kun järkeistin itselleni, ettei hiilari-buffet ole huono vaihtoehto tankkauspäivänä. Siellä tuli vedettyä pizzasliceja, lasagnea, kermaperunoita, lihapullia ja nakkeja muutaman lautasen verran. En tiedä johtuko hiilaripöhnästä vai mistä turnausväsymyksestä, kun onnistuin sekoittamaan ketsupin ja manssikkahillonkin. Söin siinä sitten tyytyväisenä lihapullani mansikkahillon kera. Työparini meinasi tukehtua ruokaansa, kun ihmettelin, että mitä siemeniä oikein nykyään ketsupin joukosta löytyykään...
Myöhään iltapäivällä päästiin vihdoin työpaikalle, jolloin pääsin maistamaan kakkujani. Molempiahan sitä sitten piti maistaa. Tunti siinä ehdittiin olemaan, kun taas tuli lähtö toiseen kaupunkiin. Huoltoasemalle pysähdyttäessä hain päivän ensimmäisen kahvikuppini yhdeksän aikaa illalla, ostin siinä sitten samalla irtokarkkipussin.... Vielä olisi jäätelöäkin tehnyt mieli, mutta siihen en sitten enää sortunut.
On se uskomatonta, ettei kontrolli pidä yhtään, jos menee vähänkin sortumaan. Tiistaina ei olisi pitänyt ottaa kuin kahvia ja vain miettiä tulevaa perjantaita jolloin saa kakkuja, luvalla. Keskiviikkona olisi vain pitänyt jaksaa tehdä ruoka kunnolla. Torstaina sama homma. Olisi vaan pitänyt jaksaa tehdä ruoka ja jättää se astioiden puhdistaminen täysin tiskikoneelle. Perjantaina olisi voinut sitten himmailla, kun jo viikon aikana niitä hiilareita oli syönyt jo runsaasti....
 |
| Ei paljoa hymyilytä... |
Miten tästä nyt enään noustaan.... Huoh!
Alhaalta ei ole matka kuin ylöspäin! ;)
VastaaPoistaMulla on kans se ongelma, että kun kerran menee perseelleen niin annan sitten mennä kunnolla! Tänään lounasbuffetissa wienerleike ja kaakao kevytkermalla. Sitten viereiseen kauppaan josa leijaili ihana patonkien tuoksu ja pakkohan se oli sitten ostaa.. sitten sinne kärryyn eksyi vielä suklaamunia ja pullia...... Kotonahan ei odottanut se suklaalevyn puolikas..
Mä voin onneksi syyttää sitä, että flunssa ja räkä on tuhonnut mun aivotoiminnan hetkellisesti ;) Nojoo, eihän tässä mitkään tekosyyt todellisuudessa auta. Itsekurin puutos vain! Mutta kun meni jo perseeleen niin menköön sitten kunnolla. Näin kyllä ei saisi ajatella, mutta mutta..
Minulla on tuo ihan sama ajatusmaailma. Sit ku ollaan ojas niin ollaan sit kunnolla. :P
PoistaOnneksi tosiaan tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Ihanaa oli huomata, että oli tullut uudet ruokapäivitykset, joissa hiilareiden määrää hieman rajoitetaan ja siirretään eri kohtiin. Ehkä tämä auttaa motivoimaan, kun on jotain uutta taas tiedossa. :)
Mun mielestä se on tahdonvoimaa, että sen jälkeen kun mopo on lähteny käsistä niin palaa kuitenkin takas ruotuun!
VastaaPoistaJos on taustaltaan herkuttelija ja että aina on imuroinut sen suuhun mitä on mieli tehnyt, niin oletettavaa on, että niitä päiviä tulee "uuden elämän" aikana. (en halua käyttää sanaa repsahduksia...;))
Olennaista on että tarkastellen ajan jaksoa, esim tästä kk taakse päin: Montako herkuttelu pv on ollut? Ja sitten vertaat sitä "edellisen elämän" viimeisimpää kuukauteen. Kun ne herkuttelupv:t on kuitenkin huomattavat vähemmässä kuin ennen niin et ole edes ryssinyt mitään. Tulosten saavuttaminen vähän hidastuu, mutta mitä sitten. Itsellesi tätä teet.
RAXista pakko kertoo noin vuos takaperin tarina... silloin viimeksi siellä käynyt... no, mentiin miehen kanssa sinne, ja jo silloin haaveilin että söisin kohtuullisesti.Ei siinä mitään, mutta että kehtasi tulla mun viereen istumaan joku typy, joka söi, huom RAXissa pelkän keiton!!!!!!!!! ARGH, miten se pysty tulee sinne osoittamaan moista itsekuria ja pilkkaamaan muita joilla pitsarasvanoro valuu suunpielestä.. ;D
Se oli julmaa!
Mut takasin asiaan.. suurin osa meistä palaa pieneksi hetkeksi vanhan elämän tapoihin, mutta merkitystä on vain sillä, että ne uuden elämän ohjeet on se runko ja ranka jota noudatetaan vaikka 80%. Eri asemassa ja eri haasteiden kanssa painiin ne jotka elävät syödäkseen lite-ohjeiden mukaan ja esim. tähtää lavoille, mutta mä ainakin syön lite-ohjeiden mukaan elääkseni terveellisempää elämää parammassa vartalossa :) noin niinku kärjistäen.
Ihana ajatusmaailma sinulla!
PoistaKun asioita ajattelee noin, että vertaa aikaisemman elämän herkuttelumääriin, niin tulee paljon parempi olo. Ja itsellä ainakin tämä elämäntapa muutos toimii paljon paremmin, jos pyrkii ajattelemaan positiivisesti. Jos vain syyllistän itseäni, niin en motivoidu vaan hyvässä lykyssä mässään kahta kauheammin.
Onneksi nyt on uusi viikko ja uudet kujeet. =) Nyt ei voi kun parantaa syömisiä!