Tää on nyt sit ollu aivan kaamee sortumisten viikko....
Kun se mopo lähtee käsistä, niin sitä ei sitten pidättele mikään. En olisi omalle kohdalle uskonut, että näin pääsisi käymään. Olen aina ollut sitä mieltä, että itsekurini on rautaa...
Kaikki lähti tiistaista ja vauvakutsuista, joista jo aiemmin pikapäivittelin. Siellä tuli väsyneenä syötyä herkkuja. Keskiviikkona oli edelleen jonkin sortin väsy ruuanlaittoa kohtaan, joten en vain saanut aikaiseksi punnita ja paistaa kasviksia. Paikkailinkin puuttuvia vihanneksia fiksusti hapankorpuilla... Ei hyvä. Keskiviikkona en kylläkään syönyt mitään sokeripitoista ylimääräistä, mutta eivät ne hapankorputkaan nyt tähän ruokavalioon kuuluneet...
Torstaina leivoin klo: 14-16 kakkupohjia. Välissä kävin pikasesti tuuraamassa työkaveria pari tuntia ja palasin leipomisen pariin kasilta. Jatkoin klo: 20-22.30 täytteiden vääntämistä ja epätoivosta kakkujen koristelua. Niinhän siinä kävi, että kakkujen teon yhteydessä en huomannut syödä normaaliohjeiden mukaan, vaan kieli kävi aina jokaisessa kermavaahtolusikassa sekä kipossa ennen tiskikoneeseen laittoa ja suklaapalasia taisi mennä omaan suuhun kovaa tahtia samalla, kun koristelin kakkua suklaarouheella.
![]() |
SYYLLINEN! |
Eilinen oli myös oma lukunsa sekin... Olin siirtänyt viime viikon sunnuntain tankkauspäivän nyt perjantaille, jotta saisin luvan kanssa maistaa omia leivonnaisiani. Tarkoitukseni oli syödä muuten normaaliohjeiden mukaan, mutta tankkauksena toimisi vain pari kakun palaa ja ylimääräinen banaani.
Omat eväät oli mukana ja asenne kohdillaan, kun eilen aamulla lähdin töihin. Mutta ei. Työni takia lounasaika tuli ja meni ja evääni odottivat työpaikkani jääkaapissa. Emme päässeet lähellekään työpaikan jääkaappia 7,5h:in. Ratkaisuna oli se, että työparini halusi mennnä RAX::in syömään. Enhän minä siinä vaiheessa nälkäisenä enää mitenkään estellyt työpariani, varsinkin kun järkeistin itselleni, ettei hiilari-buffet ole huono vaihtoehto tankkauspäivänä. Siellä tuli vedettyä pizzasliceja, lasagnea, kermaperunoita, lihapullia ja nakkeja muutaman lautasen verran. En tiedä johtuko hiilaripöhnästä vai mistä turnausväsymyksestä, kun onnistuin sekoittamaan ketsupin ja manssikkahillonkin. Söin siinä sitten tyytyväisenä lihapullani mansikkahillon kera. Työparini meinasi tukehtua ruokaansa, kun ihmettelin, että mitä siemeniä oikein nykyään ketsupin joukosta löytyykään...
Myöhään iltapäivällä päästiin vihdoin työpaikalle, jolloin pääsin maistamaan kakkujani. Molempiahan sitä sitten piti maistaa. Tunti siinä ehdittiin olemaan, kun taas tuli lähtö toiseen kaupunkiin. Huoltoasemalle pysähdyttäessä hain päivän ensimmäisen kahvikuppini yhdeksän aikaa illalla, ostin siinä sitten samalla irtokarkkipussin.... Vielä olisi jäätelöäkin tehnyt mieli, mutta siihen en sitten enää sortunut.
On se uskomatonta, ettei kontrolli pidä yhtään, jos menee vähänkin sortumaan. Tiistaina ei olisi pitänyt ottaa kuin kahvia ja vain miettiä tulevaa perjantaita jolloin saa kakkuja, luvalla. Keskiviikkona olisi vain pitänyt jaksaa tehdä ruoka kunnolla. Torstaina sama homma. Olisi vaan pitänyt jaksaa tehdä ruoka ja jättää se astioiden puhdistaminen täysin tiskikoneelle. Perjantaina olisi voinut sitten himmailla, kun jo viikon aikana niitä hiilareita oli syönyt jo runsaasti....
![]() |
Ei paljoa hymyilytä... |
Miten tästä nyt enään noustaan.... Huoh!