torstai 14. kesäkuuta 2012

Kiitos ja kumarrus...

Olen joutunut pitämään pidempää trenitaukoa, mitä olen toivonut, ihmetellyt oireita ja vaivoja ja kaivannut salille nostelemaan painoja.
Labratulokset on saatu viime viikolla ja niissä kaikki oli hyvin, silti kummalliset oireet jatkuivat.
Nyt selitys oireille on löytynyt. 
Syytä en näin julkisella foorumilla halua kertoa, ihan vain siksi, että jos joku tutun-tutun-tuttu nyt vahingossa tätä on lukenut ja minut tunnistanut, en halua, että hän möläyttelee asioita eteenpäin.

Mutta tosiaan. Joudun nyt luopumaan tavoitteellisesta treenaamisesta. 
Kesäksi kuntoon -kampanjani jäi nyt hieman tavoitteistani, mutta ainakin opin sen, että työtä tekemällä saa tulosta. Eli, kun tulevaisuudessa voin taas treenata, treenaan täysillä, sillä tiedän kuinka euforinen olo treenaamisesta tulee, kuinka hyvältä itsestään tuntuu, kun huomaa, etteivät vaatteet kiristä ja peilikuvasta näkee, että ihminen voi hyvin....

Tähän kuntoon (ja vielä hieman parempaankin) takaisin sitten ensi vuonna...


Toivon onnea ja menestystä kaikille niille, jotka ovat kanssani treenanneet koko kevään, lukeneet, kommentoineet ja tukeneet minua projektissani. 
Jatkan edelleen teidän blogienne seuraamista. Se, että minulla ei nyt enään ole mitään tuloksellista kirjoitettavaa, ei tarkoita, etteikö salitreenailu ja itsestään huolta pitäminen terveellisin elämäntavoin kiinnostaisi minua enää. 

Edelleen minä olen urheillut ja tulen kuntoni sallimissa rajoissa urheilemaankin. Valitettavasti se ei vain tosiaan ole mitenkään tuloksellista.
 Lenkillä olen tässä nyt käynyt muutamaan otteeseen.  7-8km lenkkejä kävellyt/hölkännyt äitini tai veljeni kanssa. Olen valitettavasti joutunut suurimman osan matkasta kävelemään, huonon olon ja hengenahdistuksen vuoksi. Puntille suuntaan heti kun voimani sen taas sallivat...



Tekstini on kovin  masentuneen oloinen (oikoluin sen juuri).
 En siis ole mitenkään kuoleman vakavasti sairas tai masentunut. Enemmänkin yllättynyt ja tottakai erittäin iloinen.
 Nyt mennään vain uutta, erilaista haastetta kohti ja asetataan uudet tavoitteet syksyä varten ja vuoden vaihteessa katsotaan sitten taas asioita uudestaan, jos silloin pääsisi taas treenailemaan kunnolla ja kovaa...



tiistai 5. kesäkuuta 2012

Epäonni jatkuu...




Voi tätä epäonnea!


Vielä pari päivää olisi liikuntakielto voimassa. Labra-tutkimusten jälkeen, jos kaikki on ok, pääsisin vihdoin salille, mutta...

Eilen sitten töissä rinnassa tuntui epämukavalta kahteen otteeseen. Hieman itseäni siinä monitoroin ja havaitsin muutamat lisälyönnit. Ei siis parane kauheasti rehkiä. Kaiken lisäksi olen saanut kesäflunssan. Nenä on aivan tukossa ja yskittää niin että keuhkoista sattuu. Koko yön yskin ja pelkäsin, että pidän koko työpaikan hereillä... Ja jottei tämä kaikki riittäisi, onnistuin vääntämään polveni töissä. Pääsi polvi vääntymään epäergonomisessa työasennossa. Loppu vuoro menikin sitten klenkatessa!


Voi hemmetti! Nyt on sitten jotkut suuremmat voimat sitä mieltä, etten pääse treenaamaan vieläkään hetkeen. Ärsyttää ja harmittaa niin vietävästi! Melkein tekisi jo mieli itkeä.


Kuva täältä


Koskakohan tämä tästä helpottaisi?!


Olen todella pahoillani, että kirjoitukseni ovat tätä jatkuvaa valitusvirttä, enkä ole päässyt jakamaan treenejäni teidän kanssa.


Toivottavasti epäonneni jo pian loppuisi...



Kuva täältä   



perjantai 1. kesäkuuta 2012

Liikuntakielto jatkuu...

Tässä ei ole nyt paljoa päivittelyasiaa liikunnan saralta, sillä liikuntakieltoni jatkuu edelleen.

Kävin eilen lääkärintarkastuksessa. Vointi oli parantunut, mutta lääkäri käski jatkaa lääkekuuria vielä viikon, jonka jälkeen tarkistetaan labra-arvoja. Jos viikon päästä on kaikki ok, niin liikuntakielto päättyy.

Hivenen on tylsää, kun hinku salille olisi kova, mutta yhtään ei nyt sitten uskalla riehua, ettei tule mitään ylimääräisiä vaivoja. 

Kävin kyllä tänä aamuna äitini kanssa kävelylenkillä, sillä hänen uudessa sykemittarissa ei ole footpodia, eikä hän näin ollen saa mitattua matkan pituutta. Hän pyysi, että tulisin hänen matkamittariksi. Kävelimme rauhallisesti ja juttelimme tyttöjen juttuja. Lenkin pituus oli 7,3km ja aikaa siihen meni 1h 20min, eli vauhti ollut todella verkkaista. Ihanaa oli, kun pitkästä aikaa pääsi pihalle raittiseen ilmaan ja seurakin oli aivan mahtavaa. Vointinikin pysyi ihan hyvänä, sillä syke ei noussut kuin kerran yhdessä ylämäessä 140:en.





tiistai 29. toukokuuta 2012

Liikuntakiellossa

Anteeksi aivan kauheasti, etten ole päivitellyt yli viikkoon!

Ei ole viime viikko mennyt ihan niin kuin olisin toivonut. Olen joutunut käymään lääkärissä pariin otteseen ja sen seurauksena minulle aloitettiin lääkekuuri, joka kieltää liikunnan. Olen ollut liikuntakielossa viime viikon maanantaista asti. Pienikin sykettä kohottava toiminta on saanut aikaan todella huonon olon sekä kaiken maailman lisälyöntejä sydämessäni (eivät vaarallisia, mutta tuntuvat epämukavilta). 

kuva täältä


Tästä syystä en ole kauheasti päivittelyt, kun ei ole ollut oikein mitään päivitettävää. Minua on vain harmittanut suunnattomasti, kun tehokasta treeniaikaa menee hukkaan...

Onneksi minulla on torstaina taas lääkäri ja toivon, että lääkekuuri voitaisiin lopettaa, jotta pääsisin urheilemaan. Kova hinku päästä salille ja ulos juoksemaan!!!

kuva täältä

Päivittelen loppuviikosta kuulumisia, kun olen käynyt lääkärillä ja saanut tietää jokos sitä pääsis treenaamaan.


sunnuntai 20. toukokuuta 2012

ExtremeRun

Hengissä ollaan!

ExremeRun pidettiin Vantaalla 19.5.2012 ja matka kisoihin alkoi jo perjantai-iltana, kun lähdimme K:n siskon luokse yöksi. Olisi joutunut heräämään todella aikaisin lauantaiaamulla, sillä matka kisapaikalle kesti 4h. Onneksi saimme yöpyä K:n siskon luona. Ei sitä kauhean hyvin tullu nukuttua, kun taisin jo hieman jännittää, mutta kyllä sitä sitten muutaman tunnin sai nukuttua. 

matkalla 


Kisapäivän aamuna jännitys näkyi jo siinä, etten meinannut aamupuuroa saada alas. Väkisin sitten piti jotain hiilihydraattipitoista suuhun tunkea, jotta jaksaisi parin tunnin juoksurupeaman. 

Osallistuin kisaan ystäväni kanssa ensimmäistä kertaa. Meillä ei ollut mitään hupiasua, mitä hieman harmittelimme paikan päällä. Siellä oli ihmisillä niin hauskoja asuja.  

  
lämppärivaatteet vielä päällä

juoksuvaatteet päällä ja numerolaput vinossa





Juoksu starttasi klo:13.00 Osallistujia tänä vuonna oli yli 3000. Sää oli aivan mahtava, aurinko paistoi ja oli lämmin (tänään huomasin, että naama punoittaa siihen malliin, että aurinko todellakin paistoi eilen). Rata oli 16 kilometriä pitkä ja matkan varrella  oli mitä ihmeellisimpiä esteitä: älyttömästi mäkiä, goljatin portaat, kurajoessa untia, kalliolla kiipeilyä, mutaa, putkia, joista pitiä ryömiä, vaahtomeri, vesitykillä kastelua, aitojen yli-ali-pujottelua, autojen yli könyämistä ja joessa kahlaamista ja sillan ali ryömimistä. 

lähtöpaikka


"muutama" osaanottaja


Matka oli todella raskas ja meillä meni siihen loppujen lopuksi aikaa 2h 30min. Aikaa olisi saanut nopeammaksi olemalla lähdössä hieman edempänä, jolloin ei olisi tarvinnut odotella esteille niin kauaa, ja jos kehomme ei olisi präkänny niin paljoa. Minulle kylmässä uiminen salpasi hengityksen 2x, polvet särkivät, vasen lonkka oireili ja vasen solisluukin särki matkan aikana. Kaverini oikea takareisi meni kramppiin melkein heti alussa, ja se särki koko matkan. Olen kyllä ylpeä hänestä, että hän sinnitteli radan läpi.  

Loppujen lopuksi maaliin päästiin. Maalissa paita ei ollut enää keltainen ja housutkin olivat yltäpäältä vaahdossa. Kuravettäkin tuli hörpittyä pari kertaa matkan aikana. Yhtään maaliintulokuvaa ei löydy, sillä huoltojoukkoni oli "yllättäen" kaljateltassa katsomassa Suomi-Venäjä -peliä. 

mitalli kaulassa on helppo hymyillä

Suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen olo oli yllättävän hyvä. Kaikki maaliin päässeet saivat muistoksi mitallin. Poikaystäväkin kehui olevansa ylpeä minusta <3

Juoksun aikana kaloreita paloi hurjat  1222kcal, keskisyke oli 165 ja maksimisyke 184. Eli hyvä treenihän tuo oli. 

Viime yönä tuli sitten nukuttua 11h. Sen verran vissiin otti juoksu kropalle, että uni maistui. Nyt aamulla kipuja ei ole kuin vasemmassa sääressä, jossa on neliön mallinen mustelma?! Olen sen johonkin esteeseen kolauttanut huomaamattani. Sen lisäksi oikea nilkka sattuu, mikä on aika jännä, kun se ei oireillut kisan aikana. Mutta kaiken kaikkiaan aivan mahtava tapahtuma ja aivan mahtava fiilis, vieläkin! 

torstai 17. toukokuuta 2012

Voi jalkani mun...

Huomenta!

Kyllä nyt huomaa, että on lomalla, kun alkaa pikkuhiljaa nämä aamuheräämiset vain siirtyä myöhäisemmäksi. Harmi vain, että joutuu jo ensi viikolla takaisin töihin ja silloin saa taas totutella uudestaan heräämään aikaisin...

Eilinen oli niin kiireinen päivä, etten ehtinyt päivittelemään. Aamulla lähdettiin liikenteeseen ja tultiin yöllä kahden maissa vasta kotiin (Ihmekkös, heräämiset hieman siirtyy).

Eilen ei siis ollut mitään liikuntaa päivällä. Se oli kyllä ihan harkittukin juttu, sillä koitan säästellä jalkojani lauantaita varten. 

Tiistaina olin ajatellut mennä pelaamaan frisbegolfia veljeni kanssa. Tarkoitus oli kävellä radalle, hieman pelailla ja kävellä takaisin palautusmielessä, sillä reiteni olivat hieman jumissa maanantaisen mäkisen 11km:n jälkeen. Nooh, valitettavasti veljelleni ei käynytkään tiistaipäivä. Soitin sitten poikaystävälleni ja kyselin, että missä päin hän menee. Hän oli juuri sopivasti mennyt ystäviemme luo kahville. Sovimme, että lähden kävelemään sinne päin ja jos minulla kestää, niin hän poimii minut kyytiin matkalta. Reippaasti siinä sitten kävelin ensimmäisen kilometrin kunnes totesin, että perille pääsyyn menee ihan liikaa aikaa. Päätin siis juosta. Pojat hieman katsoivat, kun pölähdin juosten pihaan puolentunnin kuluttua puhelusta. Olivat ajatelleet, etten edes pääse pihaan asti... (poikaystäväni sanoi siis puhelimessa, ettei viivy kahvilla kauaan ja poimii siksi minut matkalta kyytiin). 

Matka oli 5,1km
Aika 34min
kal 304kcal

Ei siitä sitten tullut palauttavaa treeniä. Keskiviikkona reidet eivät kyllä olleet pahasti jumissa, tai sitten minulla oli vain niin kiireinen päivä, etten ehtinyt huomata.


Rikki...

Reidet ehkä olivatkin ihan kunnossa juoksemisesta huolimatta, mutta jalkateräni eivät oikein lenkistä tykänneet... 

Juoksukenkäni eivät oikein sovi minulle. Tarvitsen pronaatiotuen, mutta näissä kengissä se on minulle epäsuotuisassa paikassa ja tuossa on lopputulos. Pronaatiotuet hiertävät joka lenkillä jalkojeni sisäsyrjään vesikellot. Sen lisäksi löysin oikean jalan kolmosvarpaasta ja molemmista  kantapäistä vesikellot. Yleensä hiertymät eivät minua haittaa (kilpatanssivuosien aikana vesikelloihin, hiertyminiin ja muihin ruhjeisiin jaloissa ehti niin tottua). Tällä kertaa asia onkin nyt hieman toinen. Niin kuin kuvasta näkyy: oikea jalkateräni on hieman turvonnut ja vesikellon ympäristö nätin punainen ja kuumottava. Se on siis tulehtunut. Mitään kenkää en saa jalkaani irvistämättä... Mielenkiinnolla odotan lauantaista juoksua. Siinä on kuraisen joen ylitys x2... Mitenköhän käy kun tuon turvonneen oikean jalan, jossa on jo ihorikko, laittaa kuralammikkoon hikisissä lenkkareissa kaksi kertaa...? 







tiistai 15. toukokuuta 2012

11km

Huomenta!

Eilen oli sitten juoksupäivä. 

Lenkille lähtö johtui osaksi uusista mitoistani, jotka saivat minut suivaantumaan ja osaksi ensi lauantaina pidettävästä ExtremeRunista. Suuntasin aamulla siis pururadalle ja vedin tähän astisen elämäni parhaimman lenkin!






Lauantainahan osallistun ExtremeRuniin, joka on n.16km matka esteiden kera. Jotta tietäisin, että jaksan juosta sen, päätin eilen kokeilla hieman pidempää lenkkiä. Normaalisti olen juossut 5km:n  ja 10km:n lenkkejä tasaisessa maastossa, asfaltilla. Nyt menin pururadalle, jossa on ihan älyttömiä mäkiä ja pehmeä alusta juosta. Sykemittarini lisäksi käytössäni oli minulle uusi Endomondo-sovellus kännykkään. Sovellus mittaa matkaa, aikaa, kilometrikohtaisia nopeuksia, piirtää käyrää maaston korkeuseroista ja vauhdista sekä piirtää reitin juostusta matkasta. Ainut ongelma lenkilläni oli se, että jouduin juoksemaan kännykkä kädessä. Vaatteisani ei ollut kuin yksi tasku ja siellä oli jo mp3:nen ja avaimet. Pitänee siis tulevaisuudessa ostaa sellainen käsivarteen laitettava tasku, jotta juoksemisesta saisi nauttia aivan rauhassa. Sovellus on ilmainen ja mielestäni erittäin motivoiva, suosittelen!






Juoksin ensin 6km:n matkan todella kevyesti. Hiki siinä tuli, joten jouduin käymään pikaisesti autolla viemässä takkia pois. Tämän pikapysähdyksen jälkeen juoksin vielä 5km:n lenkin. Juoksin siis yhteensä 11km. Askel oli todella kevyt ja fiilis hyvä. Ainut kerta, kun tuntui että puhti loppuu oli viimeinen älytön mäki, jonka jälkeen olen aina ennen joutunut kävelemään tovin, niin nyt jouduin vain hidastaan vauhtia, jotta sain sykettä hieman alas (syke tässä vaiheessa 200). 


Sykemittarista ja Endomondosta saamani lukemat olivat:
  • aika 1h 14min 29sec.
  • 730kcal
  • ka: 181
  • max:200
  • 11km
  • vauhti ka:8,9km/h , 6,57min/km, max.4,51min/km
  • korkeuserot reitillä: 95m ylös + 80m alas


En muista koska viimeksi olisi juoksu kulkenut noin hyvin! Aivan mahtava fiilis oli. Kaloreitakin paloi lenkillä huimat 730kcal!!! Polvi ei vihoitellut yhtään ja rasitusastmakaan ei vaivannut kuin melkein kerran (yhden mäen jälkeen tuntui hetken aikaa, etten saisi henkeä, mutta vauhtia hidastamalla olotila meni ohi). Hengitysvaikeuteni voi kyllä johtua myös tuosta minun korkeasta sykkeestä. Jostain kumman syystä sykkeeni nousevat todella ylös urheillessani. Leposykkeeni on kuitenkin 60 luokkaa, eli aivan normaali. Asiasta olen monen juoksijan ja hoitoalan ihmisen kanssa keskustellut. Moni väittää, että kuntoni on todella huono, sillä korkeat sykkeet viittaavat huonoon kuntoon. Itse en tätä enää usko, sillä jaksan juosta todella hyvin eikä vuoden säännöllisen juoksemisen aikana keskisykkeeni ole tuosta mihinkään laskenut, vaikka kuntoni on kehittynyt. Eräs juoksija sanoi, että minulla sitten vain on korkea syke, ei sille sitten mitään voi. Eli se sitten vain on noin, piste.

Tänään on sitten vain lepopäivä. Jaloissa tuntuu vielä eilinen lenkki, joten pienen rauhallisen kävelyn aijon kyllä suorittaa tuossa päivällä siivousurakkani jälkeen...



maanantai 14. toukokuuta 2012

Kaikki aloitettava alusta...

Heissan!

Tänään on maanantai, uusi viikko ja  hyvä päivä aloittaa kaikki alusta...

Olen eilisen päivän ja tämän aamun pohtinut mielessäni, mikä dietissäni on mennyt vikaan? Milloin se lähti menemään metsään? Ja miksen tehnyt asialle mitään? 

Jaa..miksikö tälläisiä ajatuksia? Koska viime viikon vaakalukemat olivat aivan jäätäviä. Olin viikossa kerryttänyt yhtäkiä 3,5kg?!?!??! Silti, en herännyt, vaan selittelin itselleni, että se on suurimmaksi osaksi naisten-vaiva-turvotusta. Painoni oli noussut 55,4kg -> 61,1kg aivan huomaamattani. Seitsemän viikon aikana painoni oli noussut 5,7kg!!!! Tänä aamuna paino oli 59,2kg ja siitä ei voi nyt enää syytää naisten vaivoja vain ihan itseäni.

Kalenteriani hieman tutkittuani, huomasin, että kaikki lähti niistä yksistä ystäväni vauva-kutsuista. Väsyneenä, aivot narikassa menin ottamaan hieman voileipäkakkua ja täytekakkua. Tämä tapahtui maaliskuun lopussa tiistaina. Seuraavan viikon kohdalla kalenterissa jo lukeekin: Romahdusviikko. Oli reissua, oli veljen syntymäpäivät, oli pääsiäinen... Siitä viikosta eteenpäin oli satunnaisia lipsumisia: kahvin kansa tuli otettua pullaa, oli poikaystävän syntymäpäivät, kavereidein luona tuli syötyä pizzaa, äidin nimpparipullaa, vappubileet... ja sen jälkeen koko viime viikon olen salaa mussuttanut milloin mitäkin suklaapatukkaa tai jäätelöä ja eilein äitienpäivänähän oli sitten pakko syödä sitä kakkua ensin äidin luona, sitten mummin luona ja lopuksi vielä poikaystävän äidin luona.... Ei siis mikään ihme, että paino on karannut, kun koko homma on kerran karannut käsistä.

Jos tästä jotain positiivista yrittää etsiä, niin ainakin nyt tunnistan omat sudenkuoppani. Väsyneenä, kärttyisenä ja kiukkuisena tulee haluttua makeaa. Se on jonkinlaista lohtu-ruokaa minulle. Sen lisäksi opin sen, että minulle EI sovi pieni maistelu. Se lähtee sitten ajan kanssa käsistä. Minun täytyy siis pysyä totaali-kieltäytyjissä, jos mielii saada kroppa kuntoon kesäksi.

Urheilusta, eli kohdallani punttisalitreenistä, en sentään ole noin pitkää aikaa luistanut. Kalenterista löytyy vain yksi 9 päivän tauko ja sekin on johtunut sairastelusta. Juoksemista olen sen sijaan joutunut rajoittamaan todella paljon outojen polvikipujen takia tänä keväänä, mutta sekään ei siis ole johtunut laiskuudesta. Eli treenit eivät ole kärsineet, vaikka syömisen kanssa olenkin ollut metsässä jo tovin. 

Tässä kuitenkin huomaa sen, että laihduttamisessa, kropan muokkaamisessa ruokavalio on kaiken a ja o. Ilman oikeanlaista syömistä ei treenaamisesta ole mitään hyötyä.



Laitan tähän nyt vielä tämän päivän mitat joiden oton jälkeen jouduin toteamaan, että olen todellakin lihonnut, eikä kilojen nousu johtunutkaan naisten vaivoista tai viallisesta vaa'asta vaan omasta syömisestä... Suluissa oleva muutos on verattu edelliseen mittauskertaan, joka oli 3 viikkoa sitten.

14.5.2012
Rinta 83 (+1)
Vyötärö 68 (+3)
Lantio 93 (+2,5)
Reisi 54 (+0,5)
Pohje 37,5 (+1,5)


Tässä vielä kuvamateriaalina tämä painon nousu. Vasemman puolen kuva otettu 23.4.2012 ja oikean puoleinen tänään 14.5.2012. Ei niissä nyt näin silmämääräisesti oikein taida eroa näkyä muualla kuin vatsassa...




sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Selkäpäivä

Huomenta!

Minä tässä äitienpäivä-leipomisten yhteydessä päivittelen hieman eilistä treenipäivää. Pitää vain toivoa, etten polta muffinseja uuniin samalla, kun pyörin netissä. Olisi hieman noloa antaa äidille tuoretta, hyvin kärähtänyttä muffinsia...

Eilen oli siis vuorossa selkä-treeni. Päätin ottaa kaiken hyödyn irti päivästä joten poljin salille. Onnekseni ei enään satanut vettä, mutta tuuli oli sitäkin kovenpi. Olisi pitänyt laittaa pipo päähän, sillä kotiin päästyäni korvat olivat hieman hellänä tuulesta. Tuuli lisäsi muutenkin hieman haastetta fillarointiin, sillä puuskittainen tuuli oli välillä aika kova ja se tuli aina hieman "puskista". Onneksi vain yhden ainoan kerran meinasin törmätä liikennemerkkiin, kun hieman tuuli otti kiinni. Siinä minä sitten naureskelin ääneen, kun ajattelin että harvemmin sitä nyt tämän ikäinen ihminen liikennemerkkeihin enää törmäilee... Mahtoivat autoilijat hieman katsoa...





Salille matkaa kotoani on noin 4,5km. ja aikaa tähän meni reilut 18min. Laitoin oikein sykemittarin päälle, jotta näkisin onko alkulämmöstä fillarointimielessä mitään hyötyä. Sain keskiarvosykkeeksi 140 ja maksimisykkeeksi 178. (ainakin pumppu toimii....) Kaloreita paloi yhteensä 228kcal. Hyvin sain sykkeet nousemaan ja hien pintaan hyöty-lämmittelyn avulla.

Päivän treenit muuten olivat sitten tälläiset:

SELKÄ-VATSAT:

Leuanveto leveällä otteella (kuminauha apuna) 8+5+5
Ylätalja eteen 3x12x33kg
Kulmasoutu tangolla 12x20kg, 2x15x20kg
Alatalja rusetti 10x32,5kg, 2x10x27,5kg
Selänojennus 3x10 + pitoja
Suorat vatsat 8kg kahvakuulalla 1x20
Vinot vatsta 8kg kahvakuulalla 1x20
Pyllyn ylös nostot 1x20

Salitreeni sujui todella hyvin. Kummasti motivoi, kun tuota ohjelmaa hieman vaihtaa 2-3kk:n välein. Salilla kaloreita paloi tasan yhtä paljon kuin fillaroidessa: 228kcal, ka syke oli 130 ja max 183. En tiedä johtuukohan tuosta laturista, että hieman tykyttelee välillä, kun urheilee...


Vähän on huono kuva selästä...


Tänään on vapaapäivä urheilusta, sillä täytyy mennä tuota äitienpäivää viettämään äidin, mummin ja poikaystävän äidin luokse...


perjantai 11. toukokuuta 2012

Kotijumppaa

Tänäaamuna en päässytkään treenaamaan, sillä olin luvannut viettää laatuaikaa äidin ja mummin kanssa. Olin kyllä laittanut herätyskellon soimaan viideltä, ajatuksena lenkkeillä ennen naisten tapaamista....mutta veden ropina ikkunaa vasten kuulosti niiiin märältä ja kylmältä, että käänsin hetkeksi vielä kylkeä...

Laitoin tapaamistamme varten oikein hameen päälle, vesisateesta välittämättä, sillä halusin kerrankin olla fiksun ja edustavan näköinen. Yleensä sitä tulee vain talsittua lökä-housuissa, ilman meikkiä vapaapäivät, sillä eihän salille tarvitse pynttäytyä...



Oli kyllä ihana aamupäivä äidin ja mummin kanssa. En edes muista milloin viimeksi olisin mummiani nähnyt. Ihan samassa kaupungissa asutaan, mutta silti jotenkin muka sitä on aina niin kiireinen, ettei ehdi nähdä... Ihan tyhmää..



Nyt iltapäivällä, kun en sitten tänään salille päässyt, päätin kokeilla kotijumppaa. Löysin kännykkäni app-storesta ohjelman VirtuaGym, jossa on eri mittasia ja eri tasoisia kotijumppaohjeita ilman painoja tai käsipainojen kanssa. Ei ehkä nyt mikään markkinoiden paras, mutta kyllä sillä sai hien pintaan.

Kokeilin 20min ohjelmaa aloittelijoille. Sen verran muunsin ohjelmaa, että tein jokaista liikettä aina 1min. Käytin tässä apuna omaa GymBossiani. Olen sen joskus netistä tilannut intervallitreenejä varten.

Pinkkihän sen olla pitää...

 
Aikaa minulla kului tähän 20min ohjelmaan 18min. Tein ohjelman tarkoituksella intensiivisesti ilman taukoja. Kaloreita en saanut poltettua kuin 96kcal, joten kunnon treeniä varten kotonakin siis tarvitsee jumpata vähintään sen 45min. Tehokasta jumppaaminen  kyllä oli, sillä sain todellakin hien pintaan ja sykkeeni nousemaan. Keskisyke oli 136/min ja maksimit pomppasivat 172/min. (minulla on jostain syystä älyttömän korkeat sykkeet aina urheillessa).

KOTIJUMPPA:
  • paikoillaan marssi (alkulämpö)
  • kykky
  • askelkyykky
  • tuulimylly
  • "superman"
  • käsien heilutus
  • vatsat
  • hoover




Kyykkää, kyykkää...


Punnertaa, punnertaa...





torstai 10. toukokuuta 2012

Salipäivä!!!!!

Eilen illalla nukkumaan mennessä päätin, että nyt saa sairastelut riittää. Aivan sama kuinka nuhainen olen aamulla herätessäni, suuntaan silti salille ja niinhän minä sitten teinkin.... 


"Pirteän" näköinen ilmestys...


Hieman takkuista oli tuo salille lähteminen. Heräämiseen, tavaroiden pakkaaminen ja ovesta ulos pääsemiseen meni 1,5h, mutta vihdoin puoli ysiltä olin pukkarissa vaihtamassa vaatteita. 


Vaikka tänäaamuna lähteminen olikin hieman hidasta, tykkään silti mieluummin treenata aamuisin, sillä silloin:
  •  ei tarvitse jonottaa laitteisiin (kuulostaa aivan huvipuistolta...)
  •  radiosta saa soittaa sitä musaa mistä itse tykkää
  •  kukaan ei tujota perään, kun menee vapaapaino puolelle (se o vissiin se "tosi miesten" puoli tuolla salilla....)
  • Kaikkein parasta on se, että päivä lähtee virkeämmin käyntiin aamutreenin ansiosta!

Paljon pirteämpi treenin jälkeen...


Tänään aloitin uuden saliohjelman aivan fiiliksissä. Tässä uudessa ohjelmassa treenit on jaettu hieman eri tavalla kuin vanhassa.  Edelleen ohjelmaan kuuluu treenit 4 x viikossa, mutta nyt vain 2 lihasryhmää/kerta ja jokaista lihasta vain kerran viikossa. En tiedä onko tämä nyt sitten se nelijakoinen saliohjelma vai mikä, mutta tälläisellä ajattelin seuraavat pari kuukautta treenata... 


Tänään aloitin siis OLKAPÄÄT-OJENTA treenillä:

Alkulämpät kävelymatolla 6,2km/h 2 asteen nousulla 10min.

Pystypunnerrus (kp) 3X15X7,5kg
Takaolkapäät (kp) 3X15X4kg
Viparit sivulle 15X5kg, 10X5kg, 15X4kg
Dippi 3X20
Ranskalainen punnerrus 2x10x17,5kg
PushDown 3x12x20kg

Vatsat:
  • jumppapallon päällä 2x15
  • lattialla maaten jalkojen (pyllyn) nosto 2x15

Ranskalaisissa oli ehkä hieman liikaa painoja, sillä kyynärpäät alkoivat rutista, mutta muuten treenit sujuivat aivan loistavasti!

Vatsojahan minä teen fiiliksen mukaan 2-3x viikossa ohjelman lopuksi, niin myös tälläkin kertaa...



keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Flunssa jatkuu...

Tämä alkaa jo olla todella kurjaa, flunssa jatkuu edelleen...

Kuumetta minulla ei ole, vaikka kuinka mittaisin, kaikki muut flunssan oireet kylläkin löytyvät, ainakin melkein.  Aivastuttaa ihan mahottomasti ja oikea puoli päästä tuntuu hyvin "täytetyltä". Olen varmaan taas saanut aikaiseksi poskiontelontulehduksen. Jostain kumman syystä saan sen melkein joka kerta kun saan nuhan. En oikein osaa niistää oikein... Oikeapuoli leuasta, poskesta ja oikea korva sattuvat ja tuo korva on vielä kivasti myös lukossa. Oikealla korvalla ei oikein kuule mitään ja se aiheuttaa häiriötä mun tasapainolle....Huoh....

Tää on niin hanurista. Mulla olis mun kesälomakin...juuh, tiedän, tälleen tosi kivasti toukokuussa, mutta ei voi mitään, kun siirryttiin työpaikalla kiertävään lomasyysteemiin... Vietä tässä nyt sitten "rentouttavaa" kesälomaa, kun mies on töissä ja itse ärsyttävässä nuha-kierteessä, joka ei lähde kulumallakaan pois... MURR!!! 




Haluu salille!!!!!


maanantai 7. toukokuuta 2012

Fillarin hakureissu

Eilisen illan hyvät suunnitelmat muokkautuivat taas uusiksi aamulla kellon soidessa... Tarkoitus oli aloittaa viikko aamuaerobisella ja kunnon salitreenillä, toisin kuitenkin kävi. Olo oli aamulla taas vaihteeksi kuin mammutin alle jäänellä, joten salitreeni oli pakko jättää tältä päivältä välistä.

Ulos oli kuitenkin pakko päästä. Päätin reippailla "anoppini" luokse hakemaan fillarini, joka jostain syystä on hänen nurkissaan pölyttynyt vuoden!!! En siis ihan toviin ole sen kanssa pyöräillyt...

Pakkasin reppuun mukaan kameran lisäksi pyöränpumpun sekä kaikenmaailman ketjuöljyjä ja paikkaus/kiristysvälineitä. Olin aivan varma, että fillarin ketjut ovat aivan ruosteessa, kumit tyhjät ja hyvässä lykyssä jopa rikki... Olin siis varautunut kaikkeen mahdolliseen. 





Sää oli pitkästä aikaa, mitä mainioin ulkoiluun. Napsin matkalla muutamia kuvia ja hymyilin hölmönä, kun ihmiset ajelivat fillareilla ohi ja katselivat touhuani, meitsi takalisto pystyssä kuvaamassa valkovuokkoja...










Poikaystäväni äiti ei asu kaukana, mutta hänen pihaan päästyäni olin aivan litimärkä hiestä, räkä valui ja puuskutti. On se kyllä niin huippukivaa sairastaa koko ajan... Onnekseni pyörästä oli vain renkaat tyhjentyneet. Pientä pumppailua ja nokka kohti kotia. Oli se kyllä jotenkin alaston olo ilman kypärää fillaroida. Olen niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat tottuneet polkemaan kypärä päässä. Nyt en sitä sitten reppuuni saanut tungettua ja siksi jäi kyydistä. 




Nyt hieman ruaan laittoa ja seen jälkeen pihalle pesemään pyörästä suurimmat pölyt pois. Sairasteluni vuoksi kaikki pitää tehdä niin verkkaisesti, ettei vaan pääse rasittumaan liikaa... 

Onneksi on kesäloma, aikaa siis riittää!


lauantai 5. toukokuuta 2012

Salilla vihdoinkin

En ole puoleentoista viikkoon käynyt salilla, sillä olen ollut enemmän ja vähemmän kipeänä. Tänään aamulla oli sellainen olo, että nyt on pakko päästä treenaamaan, joten raahauduin väkisin puntille.

Treeni sujui jotenkuten. Kuumetta ei ollut aamulla, mutta olo salilla oli kyllä sen mukainen, ettei vieläkään täysin terveitä olla. Hiki puski päälle jo alkulämmittelyssä ja paitani oli treenin jälkeen aivan uitettu. Kaikkeni koitin antaa salilla ja varmaan kaikkeni annoinkin, sillä nyt on sitten kova päänsärky. Täytyy vaan toivoa, ettei migreeni pamahda tästä päälle, koska sen jälkeen ollaan vuodepotilaana seuraavat kolme päivä...

Tänään oli SELKÄ-TAKAREIDET-HAUIS-VATSAT -päivä.
Hieman muuntelin ominluvin alkuperäistä treeniohjelmaa, sillä ajattelin, että parempi tehdä edes mielekäs treeni kuin ei treeniä lainkaan.
  •  YLÄTALJA RUSETIN korvasin YLÄTALJA ETEEN -liikkeellä, sillä en saa rusetti-tangolla tuntumaa selkään.
  • ALATALJA SUORALLA TANGOLLA korvasin RUSETTI-tangolla tehtäväksi, sillä suoralla tangolla tehtäessä tanko naarmuttaa seinää (on liian iso), enkä jaksanut nyt lähteä yläkerrasta etsimään toista tankoa.
  • KULMASOUTU KÄSIPAINOILLA korvasin KULMASOUTU TANGOLLA, sillä saan tangon kanssa paremman tuntuman selkään.
  • VATSOJA tein vaikkeivat ne kuulu tämän päivän ohjelmaan virallisesti.






Kuvat on otettu alkuviikosta, kun oli sellainen päivä, että tuntui jo flunssan hellittäneen. Fiilis oli hyvä ja olin menossa kaverin luo kahville. Eli näin iloiselta en ihan tänään näytä...


Toivottavasti tämä jo pikkuhiljaa helpottaa ja pääsen ensiviikolla treenaamaan taas täysillä...



torstai 3. toukokuuta 2012

Tunnustus x 2


Heissan!
Olen todella pahoillani, kun en ole yli viikkoon itsestäni antanut kuulua mitään. Tässä on ollut kaiken näköistä pientä stressin aiheuttajaa, jonka seurauksena bloggaaminen ja valitettavasti treenaaminen ovat nyt hieman jääneet...
Tulin pikaisesti katsomaan blogiani ja mikäs sen ihanampaa ja mieltä piristävämpää kuin huomata, että täälä on 2 tunnustusta minulle!!!! Aivan uskomattoman ihana olo tuli! Kiitos ann- ja jennie. Tämä kyllä kummasti motivoi jatkamaan bloggaamista...
Ja nyt niihin tunnustuksiin...
Liebster tarkoittaa rakkainta tai rakastettua, mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on antaa huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.



SÄÄNNÖT



  1. Kopio ja liitä palkinto blogiisi.
  2. Kiitä tunnuksen antajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
  3. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on siis alle 200 lukijaa), linkitä ne tähän ja kerro heille antamastasi palkinnosta kommentilla.
  4. Toivo, että ihmiset joille annoit palkinnon, antavat sen eteenpäin omille viidelle suosikkiblogilleen.
Kiitos ann-!! 

Mun viisi alle 200 lukijan blogia taitaapi olla:

1. Eevsku          (Ihanan pirteä ja lisätieto superfoodeista on vain plussaa)
2. Sara            (mielenkiintoinen treeniblogi)
3. Jennie           (ihania vinkkejä treenaamiseen )
4. Erica            (ihanan positiivinen ja totuudenmukainenblogi)
5. Monna          (värikäs, ilo lukea)



Sain toisen tunnustuksen jennieltä, the Versatile Blogger Awardin. Kiitoksia niin ku jätte mycket! =)  



Säännöt:
1. Nimeä 15 bloggaajaa.
2. Kerro heille tunnustuksestasi.
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen.
5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi.



Tämä onkin astetta haastavampi palkinto, kun nyt joutuu oikein miettimään mitä minä itsestäni kertoisin...jotain mikä nyt edes lukijoita kiinostaisi....


  1. Olen todella säikky ihminen. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta työkavereiden mielestä se on erittäin hauskaa. Aina välillä he tykkäävät säikyttellä mua oikein kunnolla.
  2. Olen nuorempana aina harrastanut tanssia. Kolme vuotiaana äiti laittoi minut tanhu-kouluun, kuusivuotiaana vaihdoin kilpatanssiin, jota jatkoin 13-vuotiaaksi. ”Pienen” tauon jälkeen jatkoin kilpatanssia 21vuotiaana. Jouduin lopettamaan v.2010 ajanpuutteen vuoksi. Kilpatanssi-tauon aikana harrastin cheerleadingiä. Olin pari kauttaa paikallisen jääkiekkoseuran riveissä, vaihtovuoden aikana koulun jenkkifutis-, koris-, ja kilpajoukkueen cheerleaderinä. Suomeen palattuani olin mukana perustamassa paikallisen jenkkifutisseuran yhteyteen cheerleader-joukkuetta, jota sitten valmensin kolmisen vuotta.
  3. Innostun todella helposti uusista asioista. Toivonkin, että tämä punttisalilla käynti ei nyt mitenkään tökkää tämän viikon vastoinkäymisiin...
  4. Olen ollut työelämässä 18v asti. Tottunut tekemään kaikki vapaapäivät, pyhät ja yöt töitä. Pikaruokaketjuja ja ravintoloita on kokeiltu. Nykyinen työni on myös asiakkaiden palvelua, mutta hieman eri tavalla... :)
  5. Olen tänä keväänä hurahtanut luomuun. Pyrin ostamaan kaiken mahdollisen luomuna. Sen lisäksi minulla on kovat salaatinistutus toimet menossa takapihalla. Saa nähdä miten käy, kun takapihallamme on kuitenkin ihan älyttömästi etanoita, että vaikka saisin salaatit kasvamaan, on se eri asia saanko niistä yhtään omalle lautaselle...
  6. Jäätelö on paheeni. Jäätelö on vihollinen jonka ansiosta opiskeluaikana lihoin 8kg ja painoin silloin 15kg enemmän kuin nyt. Pitää aina näin kesäaikaan muistuttaa itselle, että jäätelö on pahasta kun nuo jäätelökioskit ovat vaan niin houkuttelevia...
  7. Olin lukioaikoina vaihto-oppilaana Jenkeissä. Se oli elämäni ihanin ja opettavaisin vuosi ja se aika pitkälti muokkasi minusta sellaisen kuin nykyään olen. Silloin opin jo kurinalaisen elämän. Olin päättänyt, että minähän en lihoa vuoden aikana niin kuin meitä oli priiffaus-tilaisuudessa varoitettu. Laihduinkin vaihtovuotena aikast hyvin olemalla cheerleader ja pelaamalla maahockeyta.


Seuraavat 15 ihanaa blogia pääsevät jakamaa omia ”salaisuuksiaan”:
  1. Johanna    


  1. Yllämainitut blogit sisältävät fitnesselämää, laihdutusta, treenailua, sisustusta, luomu-juttuja, kauneus-juttuja. Eli vähän laidasta laitaan ovat minun lukemani blogit....

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Vihdoinkin!

Aivan mahtava fiilis!

Eilen piti olla punttipäivä, mutta jostain kumman syystä minua on haluttanut lenkkipolulle koko viikonlopun. Päätin siis hieman vaihtaa viikon ohjelmajärjestystä ja suhahtaa lenkkipolulle. 

Harmaa sää ja pieni tihkusade ei menoani haitannut. Olo oli aivan uskomattoman kevyt ja aurinkoinen (huomaa uuden lenkkipaidan väri) ja mikä parasta, polveeni ei sattunut!!! Painelin menemään pitkästä aikaa juoksuvauhtia ja olin niin iloinen. Saatoin näyttää hivenen hölmöltä ohi ajavien autoilijoiden mielestä juostessani tihkusäässä suu korvissa, mut olo oli vaan niiiiin hyvä. 

Otin lukijani linkki-vinkistä vaarin ja venyttelin kerrankin ennen lenkille lähtöä ja myös lenkin jälkeen. En tiedä oliko tästä oikeasti hyötyä, mutta ainakin kipu pysyi poissa. Tästä lähtien venyttelen aina ennen lenkkiä ja koitan myös oppia venyttelemään punttitreenien jälkeen... 










maanantai 23. huhtikuuta 2012

Viikon 16 treenit + LITE:n lopputulokset!

Heissan!

Nyt olisi sitten kymmenen viikon LITE suoritettuna. Tätä päivää on matkana varrella odotettu enemmän ja vähemmän. Viime aikoina vähän vähemmän, sillä olen alkanut lipsumaan aika pahasti ruokavaliosta...

Ennen LITE-jakson tulosten yhteenvetoa listaan vielä viime viikon treenisaldon. Treenipäiviä tuli neljä: 4x punttisalitreeniä ja 2x aerobista.  Aamuaerobisista ja salitreenin jälkeisistä aerobisista on lipsuttu ja sen kyllä huomaa tuloksissa, voi kökkö!


MAANANTAI:

ETUREIDET-TAKAREIDET-POHKEET-VATSAT
Reisiojennus 3x12x23kg
Askelkyykky 2x20x7kg
Jalkaprässi kapea 15x66kg, 15x73kg, 20x80kg
Läpivetotalja 3x20x20kg
Takareidet maaten 3x15x14kg
Pohkeet omalla painolla 60, 40, 30
Erilaisia vatsoja 20, 15, 20, 20

Jalkaprässin kanssa oli painot hakusessa. Kokeilin uutta laitetta, niin en saanut millään tarpeeksi tuntumaa, kun en suoraan uskaltanut laittaa tarpeeksi painoja. 


TIISTAI:

Aamuaerobinen 33min

KOONTI:
Ylätalja 3x15x35kg
Pullover 3x15x12kg
Dippi 30, 30, 20, 20
Viparit sivulle 3x15x3,5kg, 8x3,5kg
Viparit eteen 15x3,5kg, 2x15x2,5kg
Punnerrus 20, 10, 10
Hauiskääntö talja 2x15x12,5kg, 10x12,5kg
Erilaisia vatsoja 15, 15, 10, 10, 20

Olen kirjoittanut treenipäiväkirjaan kommentin: "Liian vähän painoja, ei tule hiki, ei tunnu missään".  Miksiköhän en ole huomioinut tuota kommenttia seuraavissa treeneissä? Miksi sitä vaan niin helposti jurraa samoilla painoilla, sillä kivalla mukavuusalueella....


PERJANTAI: 

Aamuaerobinen 33min

SELKÄ-TAKAREIDET- HAUIS-VATSAT
Ylätalja rusetti 3x12x32,5kg
Kulmasoutu (kp) 3x10x10kg
Romanialainen mave 3x20x15kg
Hauiskääntö seisten 3x12x17,5kg
Jalkaprässi leveä 20x73kg, 20x80kg, 20x86kg
Erilaisia vatsoja 15, 15, 20, 20

Taas sählinkiä prässikoneen kanssa. Miksi en voinut katsoa vanhoja muistiinpanoja painoista?!?!?!


LAUANTAI:

RINTA-OLKAPÄÄT-OJENTAJAT-VATSAT
Vinopenkki (kp) 3x12x12kg
Ristikkäistalja 12x10kg, 2x10x10kg
Viparit sivulle 15x5kg, 10x5kg, 15x3,5kg, 5x3,5kg
Pystypunnerrus (kp) 3x12x7,5kg
Viparit taka 3x15x3,5kg
Ranskalainen 3x15x15kg
PushDown 2x15x10kg, 10x12,5kg
Jalkojen nostot 20, 15, 15
Vatsat pallon päällä 15, 15

Nyt tein melkein täydellisen salitreenin. Pitkästä aikaan tein alkulämmön (olen siitäkin jo luistanut viime aikoina), lisäsin rohkeasti painoja rinta ja olkapää -liikkeisiin ja Ranskalaista pystyin vihdoin tekemään kunnolla, kun kokeilin mutkatankoa. PushDownissa aloin sitten jo luistamaan. Kaveri sattui juuri kävelemään ohi ja tokaisi, että lisää rautaa. Jos treenatessa pystyy nauraa, on kuulemma aivan liian vähä rautaa käytössä... niinpä. 




Liten aikana en ole luistanut salitreeneistä pahemmin. Viikolla 8 olin työni takia koulutuksessa 400km päässä ja silloin suoritin vain aamuaerobisia. En uskaltautunut koulutuspaikan salille, sillä oltiin työkaverini kanssa ainoat naiset kurssilla.

Aerobisia treenejä kertyi keskiarvollisesti reilu 3 per viikko, eli alakanttiin. Tavoite oli 5 per viikko.

Mitä mittanauhan antamiin tuloksiin tulee...

29.1.2012    ->  23.4.2012
Paino: 57     ->   57,7 (+0,7)
Rinta: 82      ->   82  (+/-)
Vyötärö: 66  ->   65 (-1)
Lantio: 94     ->  90,5 (-3,5)
Reisi: 54       ->  53,5 (-0,5)
Hauis: 24      ->  24,5 (+0,5)

Kehitys ei ole ollut huimaa. Paino ei tippunut mihinkään, näköjään jopa noussut. Ainut mistä olen iloinen, on tuo takapuoli. Se on pienentynyt. Reisistäkin olisi saanut lähteä rutkasti enemmän laardia...

Tässä hieman vertailua. Eka on Liten alusta ja toka tänään otettu:



 Ei siis mitään eroa näkyvissä reisissä...



Eikä pahemmin kyljissäkään...



Selässä näkyy jo hieman muutosta...

Takapuoli on onneksi pienentynyt ja sen huomaa...






Tässä siis koko vartalon lopputulos...

En valitettavasti osannut kuvankäsittelyohjelmalla laittaa noita kuvia vierekkäin. 1.5h yritin, kunnes meni hermot...

12viikkoa diettaamista ja treenamista siis takana. Tuloksia näkyy vähän, hyvin vähän. Hieman ehkä pettynyt. Syyttää en voi kuitenkaan ketään muuta kuin itseäni, sillä itse minä olen siitä ruokavaliosta lipsunut huhtikuun ja sen huomaa mittauksista heti. Siihen loppuivat selkeät tulokset, kun ruokavalio meni kuralle.

Eli mitä nyt sitten? Nyt sitten mennään pari viikkoa vielä näillä vanhoilla ohjeilla ja toukokuun alussa aloitetaan vielä Superdietti, joka kestää 6 viikkoa. Sinä aikana ei sitten lipsuta yhtään. Muuten tässä hommassa ei ole mitään järkeä.