ExtremeRun

Hengissä ollaan!

ExremeRun pidettiin Vantaalla 19.5.2012 ja matka kisoihin alkoi jo perjantai-iltana, kun lähdimme K:n siskon luokse yöksi. Olisi joutunut heräämään todella aikaisin lauantaiaamulla, sillä matka kisapaikalle kesti 4h. Onneksi saimme yöpyä K:n siskon luona. Ei sitä kauhean hyvin tullu nukuttua, kun taisin jo hieman jännittää, mutta kyllä sitä sitten muutaman tunnin sai nukuttua. 

matkalla

 

Kisapäivän aamuna jännitys näkyi jo siinä, etten meinannut aamupuuroa saada alas. Väkisin sitten piti jotain hiilihydraattipitoista suuhun tunkea, jotta jaksaisi parin tunnin juoksurupeaman. 

Osallistuin kisaan ystäväni kanssa ensimmäistä kertaa. Meillä ei ollut mitään hupiasua, mitä hieman harmittelimme paikan päällä. Siellä oli ihmisillä niin hauskoja asuja.  

 

 

lämppärivaatteet vielä päällä

juoksuvaatteet päällä ja numerolaput vinossa

Juoksu starttasi klo:13.00 Osallistujia tänä vuonna oli yli 3000. Sää oli aivan mahtava, aurinko paistoi ja oli lämmin (tänään huomasin, että naama punoittaa siihen malliin, että aurinko todellakin paistoi eilen). Rata oli 16 kilometriä pitkä ja matkan varrella  oli mitä ihmeellisimpiä esteitä: älyttömästi mäkiä, goljatin portaat, kurajoessa untia, kalliolla kiipeilyä, mutaa, putkia, joista pitiä ryömiä, vaahtomeri, vesitykillä kastelua, aitojen yli-ali-pujottelua, autojen yli könyämistä ja joessa kahlaamista ja sillan ali ryömimistä. 

lähtöpaikka

"muutama" osaanottaja

Matka oli todella raskas ja meillä meni siihen loppujen lopuksi aikaa 2h 30min. Aikaa olisi saanut nopeammaksi olemalla lähdössä hieman edempänä, jolloin ei olisi tarvinnut odotella esteille niin kauaa, ja jos kehomme ei olisi präkänny niin paljoa. Minulle kylmässä uiminen salpasi hengityksen 2x, polvet särkivät, vasen lonkka oireili ja vasen solisluukin särki matkan aikana. Kaverini oikea takareisi meni kramppiin melkein heti alussa, ja se särki koko matkan. Olen kyllä ylpeä hänestä, että hän sinnitteli radan läpi.  

Loppujen lopuksi maaliin päästiin. Maalissa paita ei ollut enää keltainen ja housutkin olivat yltäpäältä vaahdossa. Kuravettäkin tuli hörpittyä pari kertaa matkan aikana. Yhtään maaliintulokuvaa ei löydy, sillä huoltojoukkoni oli "yllättäen" kaljateltassa katsomassa Suomi-Venäjä -peliä. 

mitalli kaulassa on helppo hymyillä

Suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen olo oli yllättävän hyvä. Kaikki maaliin päässeet saivat muistoksi mitallin. Poikaystäväkin kehui olevansa ylpeä minusta <3

Juoksun aikana kaloreita paloi hurjat  1222kcal, keskisyke oli 165 ja maksimisyke 184. Eli hyvä treenihän tuo oli. 

Viime yönä tuli sitten nukuttua 11h. Sen verran vissiin otti juoksu kropalle, että uni maistui. Nyt aamulla kipuja ei ole kuin vasemmassa sääressä, jossa on neliön mallinen mustelma?! Olen sen johonkin esteeseen kolauttanut huomaamattani. Sen lisäksi oikea nilkka sattuu, mikä on aika jännä, kun se ei oireillut kisan aikana. Mutta kaiken kaikkiaan aivan mahtava tapahtuma ja aivan mahtava fiilis, vieläkin!