Fillarin hakureissu

Eilisen illan hyvät suunnitelmat muokkautuivat taas uusiksi aamulla kellon soidessa... Tarkoitus oli aloittaa viikko aamuaerobisella ja kunnon salitreenillä, toisin kuitenkin kävi. Olo oli aamulla taas vaihteeksi kuin mammutin alle jäänellä, joten salitreeni oli pakko jättää tältä päivältä välistä.

Ulos oli kuitenkin pakko päästä. Päätin reippailla "anoppini" luokse hakemaan fillarini, joka jostain syystä on hänen nurkissaan pölyttynyt vuoden!!! En siis ihan toviin ole sen kanssa pyöräillyt...

Pakkasin reppuun mukaan kameran lisäksi pyöränpumpun sekä kaikenmaailman ketjuöljyjä ja paikkaus/kiristysvälineitä. Olin aivan varma, että fillarin ketjut ovat aivan ruosteessa, kumit tyhjät ja hyvässä lykyssä jopa rikki... Olin siis varautunut kaikkeen mahdolliseen. 

Sää oli pitkästä aikaa, mitä mainioin ulkoiluun. Napsin matkalla muutamia kuvia ja hymyilin hölmönä, kun ihmiset ajelivat fillareilla ohi ja katselivat touhuani, meitsi takalisto pystyssä kuvaamassa valkovuokkoja...

Poikaystäväni äiti ei asu kaukana, mutta hänen pihaan päästyäni olin aivan litimärkä hiestä, räkä valui ja puuskutti. On se kyllä niin huippukivaa sairastaa koko ajan... Onnekseni pyörästä oli vain renkaat tyhjentyneet. Pientä pumppailua ja nokka kohti kotia. Oli se kyllä jotenkin alaston olo ilman kypärää fillaroida. Olen niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat tottuneet polkemaan kypärä päässä. Nyt en sitä sitten reppuuni saanut tungettua ja siksi jäi kyydistä. 

Nyt hieman ruaan laittoa ja seen jälkeen pihalle pesemään pyörästä suurimmat pölyt pois. Sairasteluni vuoksi kaikki pitää tehdä niin verkkaisesti, ettei vaan pääse rasittumaan liikaa... 

Onneksi on kesäloma, aikaa siis riittää!