torstai 17. toukokuuta 2012

Voi jalkani mun...

Huomenta!

Kyllä nyt huomaa, että on lomalla, kun alkaa pikkuhiljaa nämä aamuheräämiset vain siirtyä myöhäisemmäksi. Harmi vain, että joutuu jo ensi viikolla takaisin töihin ja silloin saa taas totutella uudestaan heräämään aikaisin...

Eilinen oli niin kiireinen päivä, etten ehtinyt päivittelemään. Aamulla lähdettiin liikenteeseen ja tultiin yöllä kahden maissa vasta kotiin (Ihmekkös, heräämiset hieman siirtyy).

Eilen ei siis ollut mitään liikuntaa päivällä. Se oli kyllä ihan harkittukin juttu, sillä koitan säästellä jalkojani lauantaita varten. 

Tiistaina olin ajatellut mennä pelaamaan frisbegolfia veljeni kanssa. Tarkoitus oli kävellä radalle, hieman pelailla ja kävellä takaisin palautusmielessä, sillä reiteni olivat hieman jumissa maanantaisen mäkisen 11km:n jälkeen. Nooh, valitettavasti veljelleni ei käynytkään tiistaipäivä. Soitin sitten poikaystävälleni ja kyselin, että missä päin hän menee. Hän oli juuri sopivasti mennyt ystäviemme luo kahville. Sovimme, että lähden kävelemään sinne päin ja jos minulla kestää, niin hän poimii minut kyytiin matkalta. Reippaasti siinä sitten kävelin ensimmäisen kilometrin kunnes totesin, että perille pääsyyn menee ihan liikaa aikaa. Päätin siis juosta. Pojat hieman katsoivat, kun pölähdin juosten pihaan puolentunnin kuluttua puhelusta. Olivat ajatelleet, etten edes pääse pihaan asti... (poikaystäväni sanoi siis puhelimessa, ettei viivy kahvilla kauaan ja poimii siksi minut matkalta kyytiin). 

Matka oli 5,1km
Aika 34min
kal 304kcal

Ei siitä sitten tullut palauttavaa treeniä. Keskiviikkona reidet eivät kyllä olleet pahasti jumissa, tai sitten minulla oli vain niin kiireinen päivä, etten ehtinyt huomata.


Rikki...

Reidet ehkä olivatkin ihan kunnossa juoksemisesta huolimatta, mutta jalkateräni eivät oikein lenkistä tykänneet... 

Juoksukenkäni eivät oikein sovi minulle. Tarvitsen pronaatiotuen, mutta näissä kengissä se on minulle epäsuotuisassa paikassa ja tuossa on lopputulos. Pronaatiotuet hiertävät joka lenkillä jalkojeni sisäsyrjään vesikellot. Sen lisäksi löysin oikean jalan kolmosvarpaasta ja molemmista  kantapäistä vesikellot. Yleensä hiertymät eivät minua haittaa (kilpatanssivuosien aikana vesikelloihin, hiertyminiin ja muihin ruhjeisiin jaloissa ehti niin tottua). Tällä kertaa asia onkin nyt hieman toinen. Niin kuin kuvasta näkyy: oikea jalkateräni on hieman turvonnut ja vesikellon ympäristö nätin punainen ja kuumottava. Se on siis tulehtunut. Mitään kenkää en saa jalkaani irvistämättä... Mielenkiinnolla odotan lauantaista juoksua. Siinä on kuraisen joen ylitys x2... Mitenköhän käy kun tuon turvonneen oikean jalan, jossa on jo ihorikko, laittaa kuralammikkoon hikisissä lenkkareissa kaksi kertaa...? 







2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Eiköst se sanonta jotenkin niin mene, että "urheilija ei tervettä päivää näe" :P Mun tapauksessa on kyse vaan saamattomuudesta. En ole saannut itsäni ostamaan uusia kenkiä... :D

      Poista