Karhunpoika sairastaa...

Huomenta!

Blogissani on nyt hetken ollut hiljaiseloa... Syynä tähän on ollut lapseni...

Minä tyhmä luulin, että heti, kun ensikertalaisena opin lapsenhoitorutiinit, voin aloittaa kunnon laihduttamisen ja treenaamisen...Liityin pari viikkoa sitten Fitfarmin Superdiettiinkin ajatuksena saada raskauskilot mahdollisimman nopeasti pois...Eihän se sitten mennytkään niin...

Kuva: Google

Lapsemme on nyt 3 1/2 kk:tta ja laihduttaminen ja minun hyvinvointini on tärkeyslistalla viimeisenä. Lapsi on ollut koko ajan synytymmästään asti todella itkuinen ja olemme häntä lääkärissä käyttäneetkin jo pariin otteeseen. Neuvolassakin itkuisuus on huomioitu. Nyt kuitenkin viimeisen parin viikon aikana asia on eskaloitunut siihen pisteeseen, ettei lapsemme viihdy enää edes autossa tai rattaissa (joissa sentään koliikkilapset viihtyvät yleensä), vaan huutaa hysteerisenä niin kauan kunnes hänet ottaa syliin. Olen joutunut istumaan ja seisomaan vauva sylissäni suurimman osan päivää, sillä hän huutaa jopa isän sylissä. Tuttia hän ei syö, joten häntä ei saa lohdutettua kuin äidin sylillä ja tisulla. Tästä syystä oma kellontarkka punnitun ruuan syöminen on ollut aivan mahdotonta. Syön yleensä illalla kylmää ruokaa, kun olen vihdoin lapsen saanut nukahtamaan... Kärrykävelyjäkään emme ole pystyneet suorittamaan, sillä vauva huutaa rattaissakin... Edelleen lapsi nukkuu yöt 1-2h pätkissä, joten näillä univajeilla ja hyysteerisillä itkukohtauksilla en vain pysty laihduttamaan. Paino siis tippuu kyllä tässä  samalla kun en ehdi mitään syödäkään ja väsymykseltä ei oikein ruoka edes maistu. Mutta, kun minulle olisi laihduttamisen lisäksi se liikunta niin tärkeää. Se on niin iso henkireikä ja piristävä tekijä että... 

Kuva: Google

Mutta siis.. joo... olen todella pahoillani, että päivittely on kestänyt. Aijon edelleen jatkaa bloggaamista ja projektiani. Näistä vauvakiloista on päästy ensi vuoteen mennessä! Se on uusi tavoitteeni. Tavoiteaikataulua muutetaan heti, kun lapseni vointiin saadaan muutos aikaiseksi... Mutta nyt ei auta kuin keskittyä saamaan pikku-prinsessan vointi paranemaan päin...

Superdietti 2013 + imettäminen

Heissan!

Olen tässä tovin tuskaillut näiden raskauskilojen kanssa, kun musta tuntuu, ettei ne lähde millään pois, vaikkakin siis 13kg on jo karissut raskausajoista... Pitkän pohdinnan jälkeen päätin liittyä Fitfarmin Superdiettiin, joka alkoi 6.5.13 eli tämän viikon maanantaina.

Kuva: Google

Superdietti on tiukka kuuden viikon dietti. Viime vuonnahan olin mukana GoFatGo:ssa ja Litessä. Laihduin muutamia kiloja ja kiinteydyin todella hyvin. Eli tiedän, että Bullin ohjeet toimivat, kunhan niitä vain noudattaa pilkulleen...

Ja siinä päästäänkin tämän hetkiseen ongelmaan...

Olin valinnut miesten ruokavalion imettämisen vuoksi ja tarkoitus oli noudattaa sitä pilkulleen... En vain sitten tajunnut, että pienen itkuisen vauvan kanssa se saattanee olla pikkasen haastavampaa... Miesten ruoka-valio on tuntunut aivan liian suurelta minulle. Olenkin sitten mennyt soveltamaan. Olen syönyt osan miesten ohjeilla osan naisten... Olen syönyt pelkästään laihduttavien naisten ohjeiden mukaan aamupäivän ja illat ahminut... Olen tällä viikolla, superdietin ekalla viikolla syönyt päin persettä JOKAPÄIVÄ. Iltaan menessä nälkä on niin suuri, että olen joko ahminut proteiinipatukoita tai sitten niin kuin nyt viikonloppuna, olen paniikissa syönyt karkkia ja sipsiä, koska A) karkit lohduttavat sillloin, kun lapsi huutaa pää punaisena auton takapenkillä eikä hiljene (autonhan pitäisi olla se viimeinen paikka, jossa lapsen saa hiljaiseksi),  B) koska en tiedä koska seuraavan kerran saan karkkia, niin paniikissa olen ahminut varmuuden vuoksi varastoon... Todella tyhmää. Varsinkin kun tunnistan itseni täysin tunnesyöjäksi. Väsyneenä ja kärttyisenä syön ihan mitä käteeni vain saan, vaikka se olisi kiellettyä. Perustelen sen itselleni sillä, että olen sen ansainnut, kun jaksan tätä pikkuvauva-itku-huuto-arkea (meillä siis todella itkuinen vauva).  Sen lisäksi, että itse stressaan laihtumisestani ja siitä etten laihdu, neuvola jaksaa muistuttaa siitä, että mun "pitäisi nukkua silloin kun lapsi nukkuu" ja "muistaa syödä ja juoda hyvin, eikä missään nimessä saa laihduttaa"... Siinä sitten hieman stressitaso itsellä nousee, kun koittaa miettiä mikä olisi oikein. Noudattaa neuvolan ohjeita ja voida henkisesti huonosti vai liikkua ja laihduttaa ja sitä kautta voida psyykkisesti hyvin, mutta samalla pelätä, että mitä jos se maito nyt sittenkin loppuu... On tää kyllä hirveetä tunteiden tasitelua, kun on ensimmäinen lapsi ja haluaa tehdä kaiken oikein... (lapsihan on siis reilu 3kk:tta ja saa maidostani ilmavaivoja, joten pullloon siirtyminen ei olisi mikään maailmanloppu vauvalle -äidille kylläkin). 

Tässä siis haastettaa itselleni kerrakseen... 

 

P.S. Jos tätä tekstiä nyt sattuu lukea muut äidit, niin saa kommentoida ja kertoa oman mielipiteen laihduttamisesta ja  treenaamisesta täysimetyksen aikaan...

P.P.S Tähän loppuun laitan vielä SuperDietin aloitusmitat (senttejä lähtenyt viime mittauksesta joka paikasta vähäsen, jei!):

                                   06.05.13            29.04.13       MUUTOS:

RINTA:                       88                        90,5               (-2,5)

VYÖTÄRÖ:                  74                       75                   (-1)

NAPA:                         84                       84,5                 (-0,5)

LANTIO/PYLLY:          104,5                    106                 (-1,5)

LANTIO:                      99                      100                (-1)

REISI:                          61                       61,5                (-0,5)

HAUIS:                        26                       26                   (+/-)

POHJE:                        38,5                    39                   (-0,5)

 PAINO:                       68,2                   69,8                (-1,6)

 

Huhtikuun treenailut

Huomenta!

Välillä tuntuu, että tämä lapsiperhe-arki vie kaiken aikani enkä ikinä ehdi päivittämään blogiani. Treenaamista tai siis liikuntaa se ei sentään estä, sillä olen ottanut hyötyliikunnan käyttöön. Pakko, jos haluan joskus edes ehtiä vähän liikkumaan.

Ajattelin listata tähän hieman huhtikuun saldoa, vaikka nyt mennäänkin jo aika pitkällä toukokuussa...

Tässä on minun huhtikuun liikunnat. Keskimäärin reilu 4 liikuntasuoritusta per viikko. Tuosta puuttuu yksi kotijumppa, sillä Endomondo kirjaa vain liikkumiset. Ihan tyytyväinen olen Huhtikuun tuloksiin. Painoni putosi Huhtikuun aikana 1,7kg eli sen vajaa 500g/viikko, joka imettäjälle on hyvä vauhti. Itse toivoisin hieman nopeampaa pudotusta, koska pudotettavaa on vielä paljon. Mutta täytyy ajatella niin päin, että hyvä että edes vähän putoaa. =)

Tästä tuli nyt tälläinen pikapäivitys, kun tuo yksi tappelee itsensä kanssa leikkimatolla ja mies yrittää nukkua. Eli palaillaan taas paremmalla ajalla. Ja lupaan myös lisää kuvia, sillä löysin vihdoinkin kamerani!

Kärrykävely

Huomenta!

Eilen oli aivan ihana aurinkoinen päivä. Suhteellisen lämminkin, hieman tuulinen, mutta ihana päivä verrattuna Vappuun. Tästä innostuneena päätin lähteä palauttamaan kirjastoon kirjoja kävellen. Matkaahan kirjastoon meiltä on vain 3km. Pakkasin lapsen vaunuihin, laitoin kuulokkeet korvilleni, aurinkolasit päähän ja suuntasin ulos. 

Vauhtiin päästyäni ja kirjat palautettuani ajattelin, että kun kerran nyt ollaan liikkeellä niin eikös sitä sitten voi kävellä samalla käymään Lidlissä (oli äitiys-juttuja myynnissä - oli pakko hakea, kun en niistä viitsi kauheasti maksaa, kun ovat muuten niin väliaiakaisia vaatteita). Kirjastosta Lidliin oli n.2km. Sieltä menin ruokaostoksille Cittariin, sieltä Ryytiaittaan hakemaan Magnesium-sitraattia ja eksyinhän mä vähän Kapphaliin ostelemaan vauvan vaatteitakin... Sieltä sitten suuntasin kotiin. Matkaa tuli "pikku" kirjojen palautus-pyrähdykselle 9,56km ja aikaa kului reilu 2h. 

Oli aivan ihana kävellä, kun ei ollu oikein muutakaan tekemistä eiliselle päivälle. Sen lisäksi vauva nukkuu parhaiten rattaissa, joten hänenkin kannalta käveleminen on hyvä juttu. Syke pysytteli  siinä 155 tienoilla aina kävellessä. Otsa oli aivan hiestä märkä, kun pysähdyin vaaterekkien väliin shoppailemaan lastenvaatteita ja kotiin päästyä oli aivan pakko päästä heti suihkuun. 

Olin erittäin tyytyväinen omaan suoritukseeni sen päivän osalta....kunnes mieheni sanoi menevänsä kaverinsa kanssa tuohon lähimaaston pururadalle hieman harjoittelemaan. Mieheni ehdotti, että kävelisin siihen vaunujen kanssa, sillä vauva oli huutanut suoraa huutoa klo:14 asti. No, minäpäs lähdin sitten vielä kuuden maissa uudelle pikku-lenkille toiveena, että lapsi nukahtaisi vihdoinkin... Siitä iltalenkistä tuli 4,7km lisää matkaa. Nyt  en enää laittanut sykemittaria, sillä jalkani olivat sen verran tönköt, että otin iltakävelyn ihan palauttavana treeninä. 

Kaiken kaikkiaan eilen tuli sitten ulkoiltua reilu 3h ja kilometrejä kerrytettyä  reilu 14. Hyvä päivä siis!